29. heinäkuuta 2012

Riippuvainenko?

Antti lähti tänään aikasin aamulla Liettuaan ja mä jäin tänne Oskun kanssa ihan yksin kolmeksi viikoksi. Siitä on taas jonkun verran aikaa, kun olen joutunut olemaan yötä yksin kotona. Jännä huomata, missä kaikessa olenkaan Anttiin turvautunut. Nyt kaikki pitääkin tehdä yksin. Mul on jo nyt ikävä! Kaikkien näiden vuosien jälkeen luulis, että olen pikemminkin iloinen saadessani vähän aikaa itselleni, mutta ainakaan vielä en ole tätä ilon tunnetta kokenut. Vaikka yleensä emme varsinaisesti mitään erikoista yhdessä teekkään arkiaskareiden keskellä, niin nyt tuntuu jotenkin hirveän vaikealta koittaa keksiä itelle jotain tekemistä. Edes jonkun ällöromanttisen tyttöelokuvan katselu ei innosta juuri nyt. No enköhän mä selviä. Menihän mulla lomankin tajuamiseen sen pari päivää :D

Yritin väkisin tehdä jotain muuta kuin istua paikallaan ja aloin leikkimään hieman meikeilläni. Kerrankin on turhanpäiväistä aikaa maalailla erilaisia luomiväriväkerrelmiä naamaan, eikä kukaan ole arvostelemassa vieressä. Tosin yleensä meikkailuni ei voisi Anttia vähempää kiinnostaa, mutta anyway, got the point.
Tällaisen väkerrelmän sain aikaiseksi. Katselin netistä jotain inspiraatiota ja koitin kopioida niitä köykäisellä meikki arsenaalillani. En tosiaankaan ole mikään taitava meikkaaja, mutta tästä tuli mielestäni ihan siedettävän näköinen. Ei tietenkään ihan mihin vaan tilaisuuteen, mutta ihan tyylikäs vaikka vaan valokuvailuun :D
Ostin jokunen aika sitten Nellystä sellaisen luomiväripalletin, jossa oli monen montaa väriä mistä luoda erilaisia väriyhdistelmiä. Löysin netistä yhden ihanan turkoosin sinisen meikin, jota halusin kokeilla, mutta eihän siinä luomiväripalletissa tietenkään ollut just sitä oikeanlaista sinistä. No ihan sama, tyydyin siihen mitä löytyi ja aloin soveltamaan. Satuin muuten juuri siinä viime Gina tricotin tilauksessa tilaamaan juuri tuota turkoosin väristä eyelineriä ja pääsin siis heti testaamaan sitä. Se on kivakivakiva! Pitääkin kokeilla sitä heti seuraavaan bilelookkiin.

Mistä tulikin mieleen, että kiitos rakkaan ystäväni Kristan, en joudu märehtimään kotona yksinäisiä viikonloppuja seuraavien kolmen viikon aikana, vaan me ollaan ehditty jo sopia molemmille viikonlopuille paljon kaikkea kivaa tekemistä. Niitä odotellessa menee se kolme viikkoa ihan hujauksessa (atleast hope so)
ja pian Antti onkin taas kotona. Jee!

Mutta joo. Mä menen nyt pesemään kasvoni ja viemään Oskun lenkille. Sitten vois vaikka tehdä jotain hyvää sapuskaa ja painua sohvanpohjalle katsomaan sitä ällöromanttista leffaa.

Näkyillään!! Mo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti