1 v. synttärit

Mulla ois taas monenmoista tarinaa, mutta välttääkseni tylsän kilometripostauksen, aloitan tästä. Elikkäs torstaina oltiin viettämässä Oskun ja hänen sisarustensa 1-vuotissyntymäpäiviään. Meidän oli kutsuttu Oskun äidin, Nepin, luokse, jossa myös Oskun sisko Siiri asustelee.

Synttäreillä oli mukana tietysti kaikenlaista sukulaista ja tuttavaa mukana ja koiria oli ihan mukava määrä mukana. On jotenkin niin ihanaa, kun meiän kenneli jaksaa järjestää aina näitä tämmöisiä kaikenlaisia tapaamisia, niin meiän kaikkien koiratkin pysyy sulassa sovussa ja niillä on paljon leikkikavereita :)

Nepin ja Siirin emäntä oli järjestänyt meille ihanan tarjoilun kaikenlaista syötävää ja herkkua. Pihalle oli järjestetty ns. nuotio, jossa jokainen sai käristää omat makkaransa ja syödä niitä mm. salaatin ja leivän kanssa. Tarjontaa oli riittävästi ja miltei liikaakin. Jälkkäriksi sai paistella vaahtokarkkeja ja juoda kahvia kääretortun, pullan ja ihanien suklaakeksien kera.

Mahat täyteen ahmittuamme rupateltiin mukavia (suurimmaksi osaksi koiristamme ja niiden tekemistä tuhoista :D) ja koirat sai leikkiä rauhassa pihalla.

Osku ja Siiri on näistä sisaruksista ehkä eniten toistensa näköiset. Tähän pentueeseen kuuluu siis viisi pentua ja näissä juhlissa oli tällä kertaa heistä vain kolme.

Tässä kuvassa esiinty herra nimeltä Aldo. Aldo on tuotu Italiasta ja ei siis ole kenellekkään pennuista sukua, mutta kuuluu samaan kenneliin. Aldo on siitä hauska, että se on ihan mielettömän iso Lagotoksi. Sillon aikoinaan, kun oltiin vasta ensimmäistä kertaa tapaamassa näitä muitakin kennelin kautta tuttavaksi tulleita, niin oltiin ihan ihmeissään, että tuleeko meiänkin Oskusta noin iso :O No ei taida tulla :D Osku on itseasiassa ehkä hieman pienempi uros, mitä yleensä Lagotot on. Tosin sekin on hyvin suhteellista.

Tässä kuvassa esiintyy oikealta vasemmalle; Tero, Siiri ja Rodi... ja no näkyy tuossa vähän Oskun selkääkin.

Rodi on Siirin ja Oskun veli, minkä olen varmaan joskus aiemminkin maininnut täällä blogissa. Tero on myös Italiasta tuotu vanha näyttelyvalio, joka jäi ns. eläkkeelle ja meiän kenneli toi sen sitten tänne Suomeen sijoitukseen. Tero on ehkä enemmän oikeissa mittakaavoissa kokonsa puolesta kuin Aldo. Meiän kasvattajalla onkin haaveena luoda pentue, jossa olisi tarpeeksi pieniä Lagottoja, että ne saisi lentokoneessa viedä matkustamossa :D

Osku ja Rodi lähdössä yhdessä leikkimään.

Näitä on vaan niin hauskaa seurata ja kuvata, kun ne leikkii niin söpösti :D Ja ilmeet on mitä parhaimmat.

Tero oli koko illan ihan ihastunut Siiriin ja Siiri tietysti vaan alistu kokoajan siihen touhuun :D if you know what I mean. Voi höpsöä, kun on vielä niin nuori.

Lopuksi pidettiin vielä pieni tuokio näyttelyharjoituksia. Mä oon siis ihan amatööri näiden hommien kanssa ja todennäköisesti vieläkin epätaitoisempi kuin itse koira. Tässä kuvassa harjoittelen Oskun seisottamista, mikä olis semmonen ihan perushomma siellä näyttelyissä ja olis ihan hyvä osata. Ne tuomarit ei varmasti kato hyvällä, jos koira vaan makoilee maassa :D Toinen hankaluus on tietysti se ympyrässä juokseminen, kun tuo meiän koira tosiaan tykkää vähän vetää ja varsinki jos siellä edessä päin on jotain mielenkiintoista. Eli vaikka joku toinen koira, niinkuin näyttelyissä yleensä -_-

Osku oli onneks siitä kaikesta leikkimisestä jo suht naatti, että se totteli suosiolla kaiken mitä yritin sille opettaa, eikä pistänyt juurikaan enää vastaan. Eri asia tietysti sitten näyttelypäivänä, kun se on vasta herännyt ja täynnä virtaa :D

"Joko mentäis kotiin?"

Näyttelyharjottelujen jälkeen kello olikin jo melkein puol yhdeksän, joten me alettiin lähteä kotio päin. Oli oikeen mukavat synttärit ja oli kiva, kun Osku pääsi taas leikkimään sisartensa kanssa. 

Illalla, kun ajettiin kotiin, niin taivaalla möllötti ihan täydellinen täysikuu. Sain otettua siitä ihan superhyvän kuvan, kun näkyy nuo kuun pinnan muodotkin tuossa. Kuva on otettu auton kyydistä, matkalla kotiin, uudella hienolla zoomiobjektiivillani. Mutta kerron siitä lisää toiste.

Nyt olis sitten tasan viikko Oskun ja tietysti munkin ensimmäiseen ihka-aitoon koiranäyttelyyn. Vähän jännittää, mutta sillai hyvällä tavalla. En ota ensimmäisiä näyttelyitä, mitenkään kovin vakavissani, joten toivoin vain kaiken menevän silleen suht sujuvasti :)