Vanha banneri sai nyt tosiaan väistyä uuden tieltä ja tyylikin muuttui hieman... tai no aika radikaalistikkin.
Uskaltauduin viimein iskemään oman naamatauluni banneriin, joskin se on tuolla jossain kameran takana osittain piilossa.
Tuohon kameraan liittyy ihan söpökin tarina. Leikin sillä joskus iiiihan pikkasena. Siinä on vielä sellainen rullattava namiska, josta rullataan filmiä seuraavaa kuvaa varten. Kamerahan on tosiaan jo niin vanha, ettei siihen enää taida löytyä filmiä mistään. Sain kuulla isältäni myös kameran oikean historian, nimittäin sitä kutsutaan "Coca-Cola kameraksi". Vuonna 1966, Coca-Cola järjesti kampanjan missä sai kameran lähettämällä 20 kpl Coca-Cola pullonkorkkeja pyydettyyn osoitteeseen. Ainoastaan itse piti maksaa 16 markan postiennakko. Isäni ei kuitenkaan ollut kerännyt pullonkorkkeja itse, vaan osti kameran kaveriltaan.
Vaikkei tämä nyt mikään valokuvablogi olekkaan, niin onhan se nyt aika tyylikäs :D
Napsin ittsestäni varmaan sata kuvaa. No en ihan... ehkä 20. Oli vaan niin vaikeaa löytää täydellistä. Kamerasta alkoi kuitenkin loppumaan jo akku, joten tyydyin niihin mitä ehdin jo ottamaan.
Mulla oli jo mielessä hirmuiset suunnitelmat. Olisin halunnut säilyttää edes vähän vanhan bannerin mukaista askarteluteemaa, mutta mä en vaan millää osannu yhdistää kahta kuvaa tyylikkäästi yhteen. Hirveen vaikeeks sen teki jo se, että molempien kuvien taustat ovat ihan eri värisiä. En saanut niitä sitten mitenkään blendattua yhteen. joten ne tähdet nyt sitten jäi pois kuvasta. Niisk.
Toivottavasti kuitenkin pidätte ja minäkin koitan tottua oman naamani näkemiseen heti blogin alussa :D Vaihdoin myös tuota ns. profiilikuvaani vähän iloisemmaksi.
Tällaista tällä kertaa. Huomenna voisin kertoa sitten viimein niistä ensimmäisistä agilitytreeneistä jotain. En tiedä vielä kannattaako mun ottaa tuota kameraa mukaan, mutta palaillaan siihen sitten myöhemmin.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti