Sisko ja sen veli

Lauantaina vedettiin onnistuneet agilitytreenit. Osku oli jo huomattavasti maltillisempi ja me päästiinkin harjoittelemaan paljon uusia esteitä ja muita. Harjoiteltiin kolmen ryhmissä yhtä koiraa kerrallaan opastaen ja auttaen.

Kokeiltiin ensiksi sellaista kapeata siltaa. Harjoiteltiin niin, että yksi houkutteli koiraa namilla eteenpäin ja toiset kaksi pitivät käsiään lähes koiran kyljissä kiinni, ettei se vahingossakaan pääse putoamaan, jos esim. jalka lipeää yli reunan. Aluksi oli vaikeaa saada koiraa kiipeämään kapeaa lankkua pitkin ylös, mutta kun se viimein tajusi kiivetä sitä lankkua pitkin, niin kaikki sujui kuin leikiten. Sovittiin, että vedetään jokaisen koiran kanssa pari-kolme kertaa, mutta Osku oli niin reippaasti vauhdissa, että mentiin vielä kerta kiellon päälle. Oskulla alkoikin olla pian niin paljon vauhtia, että se meinas hypätä sieltä sillalta alas :D Onneksi siellä oli heti kädet vastassa, koska pudotusta oli kuitenkin varmaan ainakin puoltoista metriä.

Harjoiteltiin lisäksi vielä vähän lisää esteitä, mutta tällä kertaa niin, että lähetettiin koira eteenpäin, eikä niin, että hypättiin itse vieressä mukana. Yksi avustaja oli taas esteiden takana näyttämässä namia houkuttimena. Alkoi sujumaan jo paremmin ne esteetkin, mutta Osku on joteskin laiska hyppäämään. Matalat esteet se käytännössä juoksi yli, mutta heti kun tuli vähän korkeampi este, niin alkoi heti epäröinti. Me ei olla vissiin hyppyytetty Oskua tarpeeks, kun ollaan ylivarjeltu sen lonkkia. Tosin sängylle se hyppää ku mikäkin hullu :D

Lisäksi harjoiteltiin vielä tunnelia ja se alkoikin olemaan jo suht helppoa. Kunhan vaan ei vahingossakaan vilauta namia lähtöpäässä, sillä sitten se ei suostu millään menemään putken läpi, kun nami on selkeesti vielä lähtöpäässä. Mutta onneksi oli taas avustaja huutelemassa putken toisessa päässä namin kanssa, niin Oskukin kipitteli putken läpi jo oikein reippaasti.

Tunti vierähti treenaillessa taas nopsasti ja päästiin lähtemään kotio. Tosin tällä kertaa vaan kaksin koirin. Nimittäin Oskun sisko Stella tuli meille viimein muutamaksi päiväksi hoitoon.

Luulis, että agilitytreenien jälkeen olis koiratkin jo edes vähän väsyneitä, mutta ei vaan nämä koirat.
Osku ja Stella leikki lauantai-iltana kyllä niin railakkaasti, ettei Stellallekkaan tullut mieleenkään ikävöidä kotia ja emäntäänsä. Ne vaan paini ja juoksi ja haki leluja ja, voi ties mitä, aina kolmeen asti yöllä. No ei sitä unta kauaa nautittukkaan, kun haukut heräsivät jo kasilta painimaan ja ei siinä auttanut kuin itsekkin herätä ja päästämään koirat ulos asioille.

Onneksi ulkona oli sentään niin kaunis auringonpaiste, että päätettiin sitten lähteä koko kööri pitkälle lenkille ja lopuksi vielä koirapuistoon juoksemaan.

Mun oli ihan pakko ottaa kamerakin mukaan, kun siellä oli niin hyvä sää kuvailla vauhdikkaita koiria. Näkyy vaan kuinka lumi pöllyää :D

Koirapuistossa juoksentelu tais tepsiä paremmin kuin hyvin, sillä haukut sammuivat aika pian sen jälkeen, kun päästiin kotio. Kunnes ne sai vähän sapuskaa ja riehuminen alkoi samantien :D

Ihan kiva kyllä, että Oskulla on ollut leikkikaveri ja ne on saanut hyvin purettua energiaa toisiinsa, eikä esim. johonkin materiaan. Pakko kyllä myöntää, että kahden koiran kanssa eläminen on jo huomattavasti raskaampaa, kuin yhden koiran kanssa. Paitsi en sitten tiedä, että oliskos se hieman helpompaa, jos ne molemmat olis kasvatettu samalla tavalla :D

Stella on kyllä ihan mielettömän hyvin koulutettu kaikkiin perusjuttuihin. Toisin kuin Osku, joka suhtautuu kaikenlaisiin käskyihin vähän turhankin laiskasti. Mitä hyötyä jostain istumisesta ja maahan menosta nyt muka olis...pheww. Stella istui samantien, kun vaan kuuli istu-käskyn ja meni maahankin ilman, että olis pitänyt osoittee lattiaa :D Pitäis varmaan aloittaa Oskun kanssa nämä perus käskyjen opiskelu kokonaan alusta. Muuten Osku kyllä osaa kaikkea hyödyllistä, kuten sivulle-käskyn ja muuta sellasta kivaa.

Ainoa mistä meille tuli vähän taistelua Stellan kanssa oli sängyssä nukkuminen. Me kun ei olla annettu Oskun koskaan nukkua sängyssä, niin Stella tulee nukkumaan ihan naaman viereen :D Oskukin katteli vähän nolona, että mitä toi yks ny tuolla tekee ja me jouduttiin koko ajan ohjaamaan Stella alas sängyltä. Nyt sitä kyllä arvostaa suuresti, kuinka mukavaa on nukkua, kun ei ole koira kokoajan naamassa kiinni.

Muuten ollaan kyllä pärjätty tosi hyvin. Nyt tosin jänskättää vähän, että mitä siellä on vastassa, kun menen kotiin. Osku ja Stella on siellä meinaan ihan kahestaan ollut koko pitkän työpäivän. Aion lähteä tänään kuitenkin vähän ajoissa, sillä tänään on luvassa koirujen lonkkakuvaukset. Vähän jännää saada pian tietää Oskunkin lonkkien tulokset. Toivottavasti ne on kunnossa, vaikka Osku onkin hyppinyt sängyllä kuin mikäkin sekopää :D

Mutta semmosta luvassa tänään. Palaillaan taas!