14. maaliskuuta 2013

Tasmanian tuholaiset

Eilen pääs oikeesti itku, kun tulin töistä kotiin. Must ois kiva joskus kirjottaa jotain kivaaki noista meiän koirista, mut ne ei oo nyt antanut juuri aihetta moiseen. Pojat on nyt olleet jo parina viikkona niin turhautuneita, että on joka päivä saanut siivota jälkiä kotiin tullessa. Eilisen jälkeen ne takit lattialla ja pahvin palaset oli pikku juttu.
Ronsu ja Osku
Ensinnäkin heti sisään astuttuani huomasin, että Romeo oli ottanut keittiön pöydältä sipsipussin ja eugalyptus karkkipussin lattialle ja repinyt ne auki. Tiedän, että se oli Ronsu, koska Osku ei ole IKINÄ ottanut mitään ruokaa pöydältä meidän poissa ollessa, eikä hän edes ylety kunnolla pöydälle. Osku ei oikeastaan edes syö mitään ruokaa yksin ollessaan, vaikka sille jättäis nappuloita kulhoon.
Onneksi sentään suolaiset sipsit eikä eugalyptukset olleet kelvanneet koirille, mutta olivat silti levällään eteisen lattialla.

Toiseksi Romeo, taas jälleen kerran, on repinyt meidän makuuhuoneen naulakosta mun mini kånkenin(repun) ja agitreeniliivin ja raahannut ne eteiseen. Osku ei edelleenkään ylettyisi niihin. En onneksi löytänyt niistä pahemmin pureman jälkiä. Ainoastaan liivin ripustin oli revennyt irti.

Kolmanneksi löysin Antin jöngloorauspallot pureskeltuna ympäri kämppää ja jouduin valitettavasti heittämään yhden roskiin, koska se oli ihan pilalla. Ne pallot on ollut Antilla niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Ne oli jotenkin onnistuttu kaivamaan Antin yöpöydän lokerosta.

Kaiken tämän lisäksi pojat olivat repineet pahvia, taas jälleen kerran. Noh löytyi sieltä pari lelulaatikosta haettua leluakin pitkin kämppää. Mutta siis oikeesti!!!!!!! Arghhhh!

Nyt mä ymmärrän, kun Marisa kertoi, että ensimmäinen kuukausi on mielistelyä ja kaikkea kivaa ja toinen kuukausi on hampaiden kiristelyä ja vasta sitten voi uusi tulokas olla hyväksynyt uuden kotinsa ja paikkansa. Ehkä. Murrrrr sanon minä.
Osku ja Ronsu
Romeo on ollut meillä nyt kutakuinkin kuukauden, joten toivotaan, että tuo Marisan ennuste pitää paikkansa ja mulla on pian jotain hyvääkin kerrottavaa mun "ihanista" koiristani.

No olihan se aika sulosta kun Osku tuli nuolemaan mun kyyneleet pois poskilta :') Kyllä noista koirista vielä jotain hyvää tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti