Viimeksi taisin kirjotella vapun jälkeen, että tehtäis vähän puutarhahommia. No ei niin vähääkään, nimittäin me kaadettiin tuosta pari vuori(tai kääpiö-, kumpi lie)mäntyä poies ja kaivettiin niitten juuret ylös. Kiva kun alotettiin koko hommaa, niin meiän(iskän) uus hieno sähkömoottorisaha ei oikein skulannu. Siit ei oikein tullu sitä öljyä ulos, kun oli vissiin vähän kuivahtanu, niin se oli vähän nihkee. No Antti sit rupes korjailemaan sitä siinä ja soitti vanhempansa paikalle avuksi. No minäpä tyttö otin käsisahan kauniiseen kätöseeni ja aloin sillä kaatamaan niitä mäntyjä. No niinhän siinä sitten kävi, että kun pojat oli saanu sahan kuntoon, niin minähän olin jo saanut kaadettua suurimman osan puista ja loput vielä Antin mutsin avustuksella. Miehet... mihin niitä muka tarvitaan. No okei. Antti sitten kaivoi niitä juuria ylös sillää aikaa, kun me syötettiin niitä oksia oksasilppuriin.
Tuossa meidän naapuritontilla aloitettiin juuri kaivaustyöt, koska siihen rakennetaan kaksi taloa. Siis ihan meiän viereen! Plaah. No se uusi naapuri sitten kysäsi, että haluttaisko me vaikka sitä multaa mitä tulee siitä sen tontin kaiveluista. No meillehän kelpas ja niin se vaan kippas kauhakuormaajalla ison kasan multaa aidan yli meidän tontille. Ystävällistä sinänsä, mutta se tiesi meille vaan ihan järkyttävän suurta hommaa levittää se pitkin tuota pihaa tasaiseksi kasvualustaksi uudelle hienolle nurmikolle. Mun iskällä oli joskus muuttaessamme tähän taloon toive, että tuo takapiha saataisin raivattua kokonaan kaiken maailman puskista ja männyistä ja sen tilalle tulis tasainen nurmikko. No me ollaan sitä parina kesänä aina pikku hiljaa raivattukkin ja nyt se alkaa olla jo ihan kelpo piha. Mut ei ollukkaan mikään ihan pikku homma repiä noita kaikkia puskia ja mäntyjä veke tuolta. Mutta onneksi nyt on saatu multa levitettyä pitkin pihaa ja laitettu nurtsin siemenet sinne mukaan ja nyt vaan odotellaan, että meillä olis taas kiva tasainen nurmikko siinä. Saa nähä tuleeko sitä tänä kesänä vielä ollenkaan. Hope so.
Kaikkeen sitä ryhtyykin, mutta leikitään, että tää on nyt vähän niinku iskän 60-vuotissynttärilahja. Toivottavasti se on tyytyväinen. Edes vähän.
Tuohon piharemonttiin on nyt mennyt ehkä eniten aikaa ja voimia, mutta sitten me ollaankin lihakset kipeinä katteltu Housea ja no tietysti lätkää. Housea on enää vajaa pari levyä jäljellä ja mä en millään haluis, et se loppuu. Niisk. Ja kipeistä lihaksista huolimatta, meikä alotti pyöräilykauden. Oon nyt tän viikon mennyt pyörällä töihin ja äkkiä ne ilmat vaan lämpeni. Vielä maanantaina oli 3-astetta lämmintä sillon aamu seiskalta ja sit eilen oli jo 10-astetta lämmintä. Tuli jo ihan hiki. Alkaa pikkuhiljaa kuntokin kohenemaan.
Mitäs muuta. Ainiin tietysti. Päivän kohokohta. Tänään on koirien näyttelyt Tuomarinkartanossa. Pitäis sinne kohta lähteä. Jännittää taas ihan sikana, kun olen nyt luvannut itselleni, että minähän menen ja handlaan Oskun ihan itse. Minä en jänistä! Prkl. Toivottavasti ei mee Oskun voitto sivusuun mun takia :D hehe.
No raportoin niistä lisää sitten myöhemmin, mutta tänään on myös toinen juhlan aihe. Nimittäin Antti täyttää 25 vuotta. Jeee!! Onneks olkoon mursu! :D Sen ainoa toive synttärilahjasta oli Yhteishyvä-lehdessä ollut Sacherkakku. No meikähän sitten eilen leipas sellasen. En yhtään tiiä onko se syötävää. Siihen tuleva rommi ainakin haisee ihan kauheelle, mut niinhän niissä valmiskakuissakin on vähän sellanen romminen maku. No katotaan. Tänään sitä sitten tarjotaan kaikille Antin kavereille :D Mwhahahahahaaa.
Että sellasta taas pitkästä aikaa. Loppukevennykses tässä teille Ronsun nenä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti