22. toukokuuta 2013

You raise me up

Eilinen Josh Grobanin konsertti oli just niin ihana kuin odotinkin ja vielä paljon parempi.
Raahasin Antin seurakseni mukaan, vaikka hän kuunteleekin enemmän rockia ja heavy metallia. En ollut koskaan ennen ollut Hartwall Areenalla, joten sekin oli jo kokemus itessään.

Harmittelin jo alkuun kun piti ottaa vanha pokkari mukaan ja hädin tuskin osasin enää kuvata sillä. Se mun pokkari on kyllä jo niin vanha, ettei sillä meinaa saada enää kovin hyviä kuvia.
Lava oli hienosti luotu tuomaan teatterinomaista tunnelmaa. Koko sali oli lähes tupaten täysi.
Kun Josh Groban viimein asteli lavalle, meinasin pillahtaa onnesta itkuun. Näin viimein pitkäaikaisen idolini. Muistaakseni hän aloitti laulamalla All that echoes-albumin kappaleella Brave.

Pahoittelut vielä kuvien laadusta. Istuttiin sen verran takana, ettei vanhan kamerani tehot riittänyt kuvaamaan tarkempaa ja valoisampaa, joten zoomasin suosiolla saadakseni edes jonkinlaista lähikuvaa Joshista.
Ensalkuun Josh kehui kuinka ihanaa on olla taas Suomessa ja pyysi huumorimielessä tulkkausapua suomalaiselta muusikolta, Pete Korpelalta.
Aluksi Pete käänsikin hienosti Joshin tervehdykset suomeksi, mutta lopulta vitsaili Joshin kustannuksella :D
"...ja hotelli huoneen numero oli.... ilmasta viinaa tarjolla"

Josh esitti taas muutaman kappaleen. Yllätyksekseni hän esitti myös paljon vanhoja biisejään. Oli jotenkin ihana kuulla niitäkin pitkästä aikaa.
Sen jälkeen Josh taas otti kontaktia yleisöön. Hän kertoi kuinka aikoi olla tällä Suomen keikkamatkallaan kunnollisempi, eikä "rymyäisi" kaupungilla puoleen yöhön asti, pää ajeltuna, ilman housuja jne. "Niinkuin edellisellä kerralla", mutta kun jostain vaan kuului houkuttelevaa tanssimusiikkia, niin taas miestä viedään. Yleisöstä joku huusikin, että "Oh you found DTM" ja Josh vastasi "Found what? DTM? Yhtäkkiä yleisö alkoi nauraa ihan täysiä ja Josh ihmetteli "Oh my God! What did I just say?" :D
Pian Josh kertoi, että oli pyytänyt fanejaan lähettämään hänelle kysymyksiä sosiaalisessa mediassa ennen keikkaa ja lupasi nyt vastata niistä kolmeen. Joshia jännitti kauheasti lausua suomalaisia nimiä ja pyysikin Peteä kumauttamaan gongiin aina, kun sanoi jotain väärin. Heti ensimmäinen nimi meni väärin ja Pete kumautti gongia. Kysymys oli, että "Jos hän olisi hullu tiedemies, niin mitä hän keksisi?" Josh vastasi, että hän keksisi pierun joka tuoksuisi parfyymille :D Perus pissakakkahuumori toimii aina. Toisen kysymyksen esittäjä Jenni löytyi yleisöstä. Jenni vastasi "Remember, you're my future husband"
Josh pyysi Jennin lavalle ja antoi tälle halin. Jennin kysymys oli "mikä on noloin hetkesi lavalla?" Josh vastasi kerran kaatuneensa rappusissa kesken herkän laulun ja demonstroi miltä laulu kuullosti. Yleisö sai taas nauraa.
Kolmannen kysymyksen kohdalla Josh pyysi Jenniltä apua kysymyksen lukemiseen. Joshia pyydettiin lausumaan erilaisia suomalaisia sanoja, joissa lausuttiin ärrrr suomalaisittain. Sanoja oli mm. "muurahainen", "makkara" ja "Karjalan piirakka". Josh suoriutui niistä hienosti :D

Tämän jälkeen Josh esitti taas muutaman kappaleen, mutta niiden jälkeen hän poistuikin lavalta. Bändi esitti tässä välissä oman soolonsa. Pian Josh juoksikin takaisin lavalle esittämään oman rumpusoolonsa.
Mistä seurasikin yksi mun lempparikappaleista; Vocé Existe Em Mim.
Ah niin ihana biisi. Meinasin pillahtaa taas itkuun sitä kuunnellessani :D
Lopuksi vielä muutama vanhempi biisi ja keikka oli lopussa. Yleisö kuitenkin toivoi vielä encorea ja sehän me saatiin. Encorena Josh esitti erään minulle tuntemattoman biisin, jota ei kuulemma ole millään levyllä, mutta fanit ovat sitä monesti toivoneet. Hän omisti sen Yhdysvalloissa riehuneelle Tornadon uhreille. Lisäksi hän esitti vielä Ally McBealistakin tutun You're still you kappaleen.

Lopuksi Josh kutsui lavalle vielä erään suomalaisen kuoron laulamaan hänen kanssaan kaikkien tunteman You raise me upin. Silloin koko yleisö yhtyi lauluun mukaan ja nousi seisomaan. Se oli kaunis hetki.

Siihen päättyi ihanaakin ihanampi Josh Grobanin konsertti. Mikä ihana mies! :D

Anttikin lopulta myönsi, ettei se nyt ihan kauheeta se musiikki ollut ja hauskahan se oli ku mikä.

Kiitos ihanasta konsertista!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti