Today is the day!

Tänään päästään viimein nauttimaan ukkoni kanssa vähän hyvästä musiikista ja festaritunnelmasta. Vaikka Helsinkiläinen olenkin, niin en ole koskaan käynyt Hietsussa :D Tänään siis lähtee Rock the Beach- ja Hietsuneitsyys samalla kertaa ja mikä parasta, TUOLLA ON IHAN TÖRKEEN HYVÄ SÄÄ!

Okei siis melkein ku ulkomailla olis, kun astuu tuosta ovesta ulos takapihan terassille. Ai että!

Tänään tsiigaillaan ainaki Stonesour, Queens of the stone age, Billy Talent ja Greenday! Muitakin varmasti, mutta ainakin nyt nää.

Iih onko muitakin menossa rokkaamaan tänään? :D

Kankkunen III

Eilen oli taas Finnkinon superpäivä, joten päätettiin käydä katsomassa Kauhea Kankkunen 3.

Kauhean kankkusen kolmas osa on erittäin riippuvainen edellisistä osistaan. Eli siitä ei varmasti saa yhtä paljon irti, jos ei ole nähnyt edeltäviä elokuvia. Siksi tätä ilmeisesti kutsutaankin jo trilogiaksi.

Tässä kolmannessa osassa ei ole varsinaisesti enää edes kaameasta kapulasta kyse, vaan viitataan ehkä enemmänkin niihin aiempiin ryyppyreissuihin ja kankkusiin.

Vitsit oli ihan ok, mutta ehkä vähän epätoivoisesti kyhättyjä. Vaikutti vähän siltä, että ideat alkoivat jo olla lopussa ja yllätysmomentti oli jo täysin loppuun kulutettu. Toisinsanoen mikään ei enää yllättänyt. Mutta koska olen uskollinen kaikille sarjoille, niin pakkohan kaikki jatko-osat on aina nähtävä vaikka ne olis kuinka huonoja.

Ei Kauhea kankkunen 3 varsinaisesti huono ollut, mutta vähän liiankin ennalta arvattava. Ainoa kohta missä todella nauroin, oli lopputekstien välissä ollut pätkä, jossa palattiin taas siihen asian ytimeen, eli siis tietysti kauheaan kankkuseen :)

Tähtiä elokuvalle antaisin 2 ½ viidestä tähdestä.

Juhannusolympialaiset ja muuta mukavaa

Nyt on takana ihana Juhannus ja voi että oli hyvät säätkin.

Me siis vietettiin Juhannusta taas perinteiseen tapaan Antin mökillä. Mukana Juhannuksen vietossa oli myös Antin vanhemmat, täti, sisko ja siskon kaveri ja tietysti nämä meiän kaksi karvaista kaveria Osku ja Romeo.

Romeo olikin jo heti ens alkuun niin innoissaan mökkeilystä, että pulahti samantien uimaan järveen. Siinähän olikin sitten kiva nukkua märän koiran kanssa, kun saavuttiin perille vasta ilta myöhään kymmeneltä :D

Vältyttiin mukavasti Juhannusruuhkilta, kun lähdettiin niin myöhään, ja saatiinkin ajaa lähes tyhjillä teillä.

Ensimmäisenä aamuna paistoi aurinko mukavan lämpimästi ja tytöt olikin jo heti bikineissään ottamassa aurinkoa badenbadeneissaan ja siemailivat kuohuvaa. Meikäläinen yritti suojautua ilkeiltä hyttysiltä ja paarmoilta hupparilla, mutta eihän siinä helteessä pystynyt pitämään edes pitkähihaista päällä, joten vaihdoin itsekkin biksut päälle ja yhdyin auringonottajaisiin.

Ronsu oli taas täyttä päätä pulikoimassa järvessä, kun taas tämä meidän toinen vesikoiramme ujosteli rannalla. Jostain syystä Osku ei vaan viihdy vedessä samalla tavalla kuin Romeo.

Pian aloitettiinkin jo perinteeksikin muodostuneet Juhannusolympialaiset. Kyseessä on siis täysin leikkimielinen kilpailu erilaisista lajeista, joista kukin voi ansaita pisteitä. Sytytettiin oikein olympiasoihtukin (kynttilä), jota me sitten kuljetettiin kädestä käteen ja viimein omalle paikalleen tölkin nokkaan :D

 Ensimmäisenä lajina meillä oli jousiammunta, jossa piti osua tuommoiseen tauluun. Laji oli sen verran vaikea aloittelijoille, että sovittiin, että jos osuu edes tuohon pahville, niin saa jo yhden pisteen, mutta jos osuu pahvin keskellä olevaan pieneen neliöön, niin sitten saa jo kaksi pistettä. Nuolia oli yhteensä viisi ja minä sain neljä pistettä, wheee!

Seuraavassa lajissa ammuttiin ilmakiväärillä tölkkeihin. Jokainen sai taas ampua viisi laukausta ja osumista sai aina yhden pisteen. Tästä lajista sain vain kaksi pistettä, mutta myöhemmin Antti huomasikin, että aseen tähtäin olikin ollut ihan viturallaan :D

Tässä välissä taidettiin syödä superherkullista lohta ja uusia perunoita. Ai, että oli hyvää! Vedettiin massut ihan täyteen niin, että osa kilpailijoista menikin ruokalevolle. Meikällä oli siinä vaiheessa niin kuuma, että päätin heittää talviturkkini viimein ja pulahtaa järveen uimaan.

Vesi tuntui aluksi tosi kylmältä, mutta hetken siinä kahlattuani (ja koirien ravisteltua kylmää vettä päälleni), uskalsin lopulta pulahtaa uimaan. Vesi tuntui ihanan virkistävältä kuuman helteen keskellä.

Pulahduksen jälkeen korkattiin meiän Juhannusjuoma, joka saatiin lahjaksi Tiinalta Romeon lainaamisesta eräälle Ninan koiraleirille. Hyvin maistui! :D

Pian alkoikin jo aurinko laskea. Pelailtiin vielä mölkkyä ja tikanheittoa yhtinä olympialajeina ja sitten painuttiin saunaan. Löylyjen jälkeen alkoi meillekkin väsy tulla jo ja painuttiinkin aika pian pehkuihin.

Lauantaina pojat halusivat käydä lennättämässä uutta hienoa lentokonettaan.

Mentiin Savitaipaleen vanhalle raviradalle ja ei muuten oltu ainoita, joilla oli samat aikeet. Nimittäin siellä oli jo yksi helikopterin lennättelijä jo ennen meitä.

Antti ehti lentää vain kaksi lyhyttä lentoa, kun tuuli alkoi yltyä liikaa eikä koneeseen ollut enää mitään otetta. Antti oli ihan stressaantunut, kun ei saanut pidettyä ohjausta kunnossa tuulen takia ja halusikin suosiolla lähteä pois. Kone ei nimittäin ollut mikään kovin halpa ja sitä ei ihan haluaisi lentää ekalla kerralla totaalisen paskaksi. Noh vielä on kesää jäljellä.

Päätetiin lähteä jo lauantai-iltana ajelemaan takaisin kotio, että Anttikin sais vielä yhden kokonaisen vapaapäivän kotona ja vältyttäisiin kauhealta paluuruuhkalta.

Ennen lähtöä kuitenkin taas syötiin massut ihan täyteen.

Aino löysi vielä katiskasta 40-45 senttisen hauen ja päätti syödä sen. Hän jopa ihan itse perkasi sen :D

Bongattiin myös pari rantakäärmettä samalla, kun ruokaa valmistettiin. Toinen löytyi kesäkeittiön takaa puuklapi pinon päältä ja toinen vilahti rannassa.

Antti valmisti meille ihan superherkullisia vartaita, joihin tuli kesäkurpitsaa, ananasta, paprikaa, grillijuustoa, kirsikkatomaatteja, pekonia, kanaa ja possua. Huhhuh mitkä setit :D Ihan törkeen hyvää.

Massut ratkeamispisteessä alettiin pakata kamat kasaan ja ottaa suunta kohti Helsinkiä. Tytöt tuli meiän kyydissä ja saivat istua takana koirien kanssa :D Kjäh kjäh.

Matkalla näkyi taas kaunis auringonlasku. Superkuu oli myös mageen näköinen, vaikkei virallisesti ollutkaan vielä superkuun päivä. Yritin sunnuntaina tähyillä superkuuta, mutta valitettavasti meilläpäin tuli liian pilvistä, enkä saanut yhtään kuvaa superkuusta :(

Sellainen Juhannus meillä oli taas tällä kertaa. Mökillä on kyllä aina niin mukavaa.

Lomailua kotona

Voi kai sitä lomaa viettää kotonakin, kun ei ole kiire mihinkään ja ei tarvi tehdä mitään....

Oon kattonu digiboksilta monta ihmeellistä elokuvaa. Incredible Hulkissa ihastuin Edward Nortoniin, Yön väreissä järkytyin, kun näin Bruce Willisin vehkeet, Eastern Promisessa Viggo Mortensen oli mahdollisimman etova, On aika tappaa kauhistutti rasismillaan, Chuck Norris ei edelleenkään vetoa minuun, ei edes elokuvassa Mieletön raivo. Vitsi mä oon tallentanu häröjä elokuvia :D Yleensä katon vaan, et jos siinä esittelytekstissä on joku hyvä näyttelijä, ni pistän sen tallentumaan vaikken juuri ehtis sitä kattomaan.

Maanantaina oli mukavan lämmin, joten nostelin meiän chilit ulos ottamaan aurinkoa.

Naga morichit ei vielä kuki, mutta tuo mun normichili kukkii jo tosi kivasti. En yhtään tiedä minkälaisia chilejä tästä tulee, koska meil on noita chilin siemeniä kaapit täynnä semmosissa kahvin suodatinpusseissa :D

Otin sieltä vaan jonkun ja laitoin multaan. Ihan hyvin näköjään kasvaa nekin.

Tiistaina mutsi tuli käymään ja toi meille porkkanakakkuset, joita me sitten syötiin tuossa terassilla aurinkoa ottaessa. Rupateltiin siinä hetken ja lähdettiin pian käppäilemään Puotilan metroasemalle matkakorttia latailemaan. Mutsi lähti siitä sitten kotiin päin pyöräilemään ja meikä lähti kohti Ruoholahtea eli Verkkokauppa.comia.

Tilasin viikonloppuna olleilta kameramessuilta tuommoisen superhienon vedenkestävän digikameran. Se oli vaan 99,90€!! Mun vanha pokkari on jo niin antiikkinen, et halusin kattella jo uutta kameraa ja mielellään sellasta millä voi kuvata veden alla. Vähän vielä pitää totutella tuohon Fujifilmin käyttikseen, kun on tähän mennessä käyttänyt pelkkää Canonia tai Nikonia, mutta ihan hyvältä se toistaiseksi vaikuttaa. Toivottavasti päästään pian testailemaan tuota vedenkestävyysominaisuutta :P

Käräytin taas itteni ihan kivasti tuolla kaupunkireissulla. Argh pitäis varmaan alkaa syömään taas niitä Betagranat-kapseleita...

Eilen trimmasin Romeollekkin viimein kesäturkin.

Rassukka oli ihan kummissaan, että miks se joutuu taas trimmipöydälle, kun vastahan me oltiin näyttelytrimmiä leikkauttamassa.

Romeo on meiän pikkuinen piiloblondi, kun siitä tuli trimmauksen jälkeen ihan vaalea. No siis onhan se vielä Ruskea, mutta ei niin ruskea kuin se oli pitkällä turkilla. Ihan mielenkiinnolla odotan, että kasvaakohan tuo turkki pitkäksi vaaleana vai tummana. No nyt on ainakin vähän kevyempi olo, kun ei ole sitä hirmuisen paksua turkkia enää taakkana. Vitsi se turkki oli muuten paksua leikata. Sormet tuli ihan kipeäksi, kun ei meinannut sakset purra siihen karvaan.

Tänään oltais menossa mökille Juhannuksen viettoon ja pääsee pojatkin viimein uimaan ja peuhaamaan luontoon vapaana. Odotan itsekkin mökkeilyssä kaikkea muuta paitsi hyttysiä. Mun pahimmat viholliseni. Prkl.

Nojoo pitää tästä varmaan alkaa siivoilemaan vähän paikkoja ja pakkailla laukkua viikonloppua varten jne.

Oikein mukavaa ja aurinkoista Juhannusta kaikille!!!

Kotkan näyttelyt

Päivät on kulunut hirmuista vauhtia, kun jatkuvasti on ollut kiire johonkin. Mullakin alkoi viimein loma ja heti ensimmäisenä vapaapäivänä oli herätys klo 5.50, kun lähdettiin puol seiskalta ajelemaan kohti Kotkaa. Meitä oli matkassa neljä handleria ja viisi koiraa, joten niiden lastaamiseenkin meni hieman aikaa, ennen kun päästiin matkaan.

Kotkassa oli siis koiranäyttelyt, johon myös meiän pojat oli ilmoitettu. Lagottoja oli muistaakseni yhteensä 25, joten kilpailua tosiaan oli. Meiän koirilla ei ollut tällä kertaa hyvä päivä. Katsoin vaan kauhuissani kentän reunalta, kun Romeo hyppi ja venkuloi Marisan hihnassa, kuin mikäkin kauhukakara. Mutta ei tuntunut olleen ihan paras päivä toisillakaan. Tuomari taisi olla vähän liian iso ja pelottava, kun monen muunkaan koirat eivät meinannet suostua seisomaan kunnolla tuomarin tarkastellessa niitä. Valitettavasti mulla ei ole koko reissusta yhtään kuvaa, koska jätin suosiolla järkkärini kotiin enkä ehtinyt pokkarianikaan kaivaan esiin repun pohjalta. Lagottojen vuoro kehässä alkoi jo klo 10. ja urokset ovat yleensä aina ensimmäisenä, niin meidän vuoro oli nopeasti ohi.

Romeo sai Erittäin Hyvän ja oli luokkansa neljäs. Arvostelu oli seuraava:
"Developing, good size for age. Broad & compact. Good head proportions. Good expressions. Broad & stable back. Good angulation. Needs better balanced front movement. Elbows a bit turn out. Good coat texture. Good temperament."

Kerrankin oli arviointilappu kirjoitettu selkeällä englanninkielellä :D Osku sai myös EH:n ja oli luokkansa kolmas. Arvostelu oli seuraava:
"Small, still in developing. Too much female expression. Good head proportions. Enough straight back. Good angulations. Still need better balanced movements. Good coat & temperament."

Ihan ymmärrettävät kommentit. Jotkut tykkää isommista ja jotkut tykkää ruskeista jne. Tämä tuomari tykkäsi selkeästi isommista koirista. Tuli sentään EH.

Lauantai menikin sitten aika pitkälti siellä Kotkassa. Pääsin kotiin joskus kolmen jälkeen. Pistin vaatteet ja kengät samantien pyykkikoneeseen, koska se näyttelyalue oli hiekalla ja siellä oli lätäköitä siellä täällä, joten vaatteet olivat ihan täynnä koirien kuraisia tassunjälkiä. Ei kiva. Suuntasin itsekin kylpyyn. Olin sen verran poikki, että lyysähdin loppupäiväksi sohvalle ja nukahdin katsellessani Forrest Gumpia. Siinä ehkä maailman paras elokuva ikinä <3

Sunnuntaina heräsin aikasin ja päätin leipoa kääretorttua.

Kääretorttutaikina on superhelppoa ja nopea tehdä. Täytteeksi laitoin kaapista löytyneen lakkahillon ja vielä vähän kermavaahtoa päälle. Ai että tuli maukasta. Antti tuli iltapäivällä krapulaa potien kotiin ja ehti hädin tuskin yhden palan torttua maistaa, kun paineli jo nukkumaan. Hän oli siis ollut viettämässä kaverinsa polttareita koko lauantaipäivän ja yön.

No mun lomani onkin tähän asti muodostunut pelkistä sadepäivistä, joten mä olen vain lähinnä katsellut elokuvia digiboksilta. Jes kerrankin on aikaa vähän tyhjentää sitä. Siellä on vanhin nauhotus jostain vuodelta 2010.

Tänään Romeo lähti aikaisin aamulla Ninan mukaan johonkin kesäkoiraleirille ja me jäätiin Oskun kanssa kahdestaan kotiin. Meikä tylsyyksissäni sitten päätin pistää Oskun turkin kesäkuntoon.

Harjasin ja trimmasin ja pääsin viimein käyttämään mun uusia hienoja saksiani. Ostin ne viimeksi Helsingin näyttelyistä ja ne maksoi lähemmäs sata euroa. Auts. Mutta hyvät ovat! AInakin paremmat kuin nuo mun vanhat minisakset :D

Osku ei ollu yhtään poseeraustuulella tänään.

Päähän jätin vielä tuon leijonan harjan, koska se kasvaa vähän muuta karvaa hitaammin ja mulla olis viel tarkoitus ilmoittaa pojat elokuun erkkareihin. Toivottavasti en leikannut ihan liian lyhyeksi. Saatoin vähän innostua, kun ne sakset oli vaan niin hyvät :D

Nyt me painutaan treenaamaan ja sen jälkeen ruuanlaittoon ja ah niin ihanan läskiohjelman (Biggest Loser) pariin. Varma kesän merkki kun telkusta tulee Biggest Loser :D:D

Kesäshoppailut

Käytiin lauantaina Antin kanssa shoppailemassa Antille uusia kenkiä ja vaatteita. No eihän siinä nyt voinut olla itse ostamatta myös kaikkea kivaa.

Skipattiin kaikki (metrolta katsottuna) alkupään naistenvaateliikkeet, mutta pysähdyttiin kuitenkin New Yorkeriin. Mun lemppari!!

No tottakai mä löysin sieltä taas kaikkea ihanaa! Uudet släbärit(5,95€) oli ainakin tarpeen, kun Osku on jo syönyt kaikki edelliset. Tuo bikinien alaosa(4,95€) oli niin houkutteleva ja se oli alennuksessa ja sit uusi rannekoru(1€) meitsin kokoelmiin. New Yorkeriin voi aina luottaa. No vaikka siel ois ollu miehillekkin kaikkee supertyylikästä, niin ei Antti huolinut sieltä mitään muuta kuin tuommoset uudet släbärit(6,95€) kans. No ainakin halvalla päästiin :D

No me löydettiin sitten viimein Antille uudet kesäkenkulit niitten sen superlämpimien eräjormakenkien tilalle ja voitiin viimein kattella vähän vaatteitakin. Kierreltiin kaikki mahdolliset liikkeet läpi, mutta niissä oli kaikissa vaan sitä samaa; ruutupaitoja ja ruutupaitoja. Missään ei ole tähän aikaan vuodesta mitään kivan näköisiä huppareita (jep, mun mies on hupparijätkä), joten me sitten päätettiin kierrellä vähän urheiluliikkeitä läpi.

Top-Sportissa oli myös aika huikeet alet ja meikä löysin kuin löysinkin VIHDOIN ja VIIMEIN meikälle uuden hienon kevättakin. Ah näiden vuosien jälkeen voin viimein käyttää jotain muuta kuin niitä samoja vanhoja takkeja, joita olen käyttänyt jo viimeiset 7 vuotta. Alkuperäinen hinta 79€ ja siitä sai 40% alennusta. SOLD! Jipii!

Tähän väliin on muuten pakko kertoa hieno stoori meikän kevättakista, jota oon tähän asti aina pitänyt. Mulla oli se mukana joskus vuonna 2006 Ruisrockissa. Me oltiin siellä Antin kanssa kahdestaan ja viimeisenä päivänä me molemmat käräytettiin meiän ihot ihan totaalisesti auringossa. Siitäkin huolimatta, me tuhlattiin meiän viimeiset roposet sellaisiin sydämmen muotoisiin hennatatuointeihin, jotka me siis otetiin molemmat selkään sille palaneelle iholle. Voin kertoo, että se pikkasen sattu, kun se raapi sillä hennakynällään sitä kuviota siihen palaneelle iholle. No anyway, kun me sit viimein lähdettiin sieltä Ruisrockista kohti juna-asemaa, niin mä laitoin sen mun takin päälleni ja huomasin myöhemmin, että se mun hennakuva oli tarttunut siihen mun takkiini. Vielä tänäkin päivänä se hennakuva näkyy siinä mun takissani :D Olipas hieno stoori.

Vooiih... ompas harvinaisen ruma tribaalisydän :D

Mutta, mutta... Löydettiin me sieltä urheilukaupasta lisää kaikkea kivaa. Itselleni löysin alennuksesta uuden urheilutopin ja Antille löytyi uudet urheilushortsit. Ollaan alettu kaipaamaan uusia urheiluvaatteita, kun ollaan treenailtu nyt niin ahkerasti. Mistä tulikin mieleeni, että lupasin valoittaa vähän tätä meidän treeniasiaa enemmänkin.

Elikkä siis nyt uskallan jo paljastaa, että olemme aloittaneet 90 päivää kestävän Tapout XT:n. Aivan oikein! Juurikin se ostos-tv:stäkin tuttu treeniohjelma, joka lupaa näkyviä tuloksia ja on ennen kaikkea tehokas. Mähän olen jo ennenkin hurahtanut näihin ostos-tv:n treeni-DVD-juttuihin. Esimerkiksi Zumba tuli ostettua juurikin ostos-tv:n koukuttavan mainonnan takia :D Pakko myöntää, että yyberkalliin hinnan takia meinas Tapout jäädä ostamatta, mutta onneksi ostin, sillä siitä on tullut meille yhteinen hauska harrastus.

Jos kiinnostuit enemmänkin Tapoutista ja meidän treeneistä, niin minä kirjoitan meidän puolesta ns. treenipäiväkirjaa, jota voi lukea täältä. Päivittelen sinne jokaiselta päivältä aina jotain päivän treenistä ja ehkä vähän jotain muutakin :)

Mitähän muuta mun piti...Ei kai tässä muuta kuin, että viimeinen työviikko pyörähti käyntiin ja sitten meikällä alkaakin kahden viikon ansaittu loma. Huhheijaa, sitä onkin taas odoteltu.

Ei muuta kuin mukavaa maanantaita kaikille! :)

Tapaturma-altis

Guten morgen Jorgen! Ei vaan siis joo. En oo jaksanut kirjotella tänne mitään, kun ei oo ollu oikeen mitään kirjoteltavaa...NOT! Oikeesti on taas tapahtunu vaik mitä, mut kuvamateriaalin puutteesta kärsivänä en ole halunnut tulla tunkemaan tänne pelkästään tylsää tekstiä. No mut nyt tulin kuitenkin.

Joo elikkä tämä viikko on ollut suhteellisen mielenkiintoinen. Alkuviikon kärsin sunnuntaina polttamasta ihostani. Tai no kärsin ja kärsin. Välttelin aurinkoa ja läträsin after sunilla. Jännäsin kaverin kanssa hänen Turkin matkaansa ja kateellisena pohdin mihin itse lähtisin. No ostin lentoliput Liettuaan :D

Tosiaan Antti menee taas työmatkalle Liettuaan KOLMEKSI VIIKOKSI, joten minäpä reippaana tyttönä säästin sille ajalle yhden lomaviikon ja menenpä nyt sitten yhdeksi viikonlopuksi sinne hänen seurakseen. Ja tämä kaikki tapahtuu sitten vasta elokuussa, mutta onpahan nyt ainakin lentoliput hommattu. Vielä joku kiva pikku romanttinen hotelli meille kahdelle niin avot. Sitä odotellessa.

No mutta. Alkuviikon palaneista käsivarsistani kärsineenä, kärsin myös hammaskivusta. Tai enemmänkin ienkivusta. Viisaudenhammas tosiaan päätti sitten puhjeta viimesiään myöten ja alkoi epämukavasti raastaa ientä ja poskea siinä ympärillä. Olin vielä keskiviikkona sitä mieltä, että kyllä tämä "ientulehdus" menee vielä ohi, mutta torstaina kyllästyin ja soitin päivystykseen ja sain ajan kahdeksitoista.

Päivystys sijaitsee tosiaan Ruskeasuon hammaslääkärissä ja mul ei ollu mitään hajua, miten pääsisin nopeiten sinne Herttoniemestä. No mulla oli pyörä mukana, joten meikähän alkoi sitten tutkiskelemaan reittioppaasta pyöräilyreittiä sinne. Reilu 11 kilsaa matkaa ja meikä on ihan tosissaan suunnittelemassa polkevani sinne HAMMASLÄÄKÄRIIN. Ties mitä ne vielä sielä tekisivät mulle. No meikä päätti lähteä sitten ensiksi pyörällä metroasemalle, pyörä mukana metrossa Sörkkään ja Sörkästä taas suunnistaisin kohti Pasilaa.

Kännykän navigaattorilla yritin sinne suunnistaa. Hyvä etten auton alle jäänyt tai ajanut kenenkään muunkaan päälle, kun kuikuilin kokoajan kädessäni olevaa navigaattoria. Löysin itseni Pasilaan, mutta matkaa oli vielä reippaasti jäljellä. Navi ohjasi minut metsään, jonka polut haarautuivat vähintään miljoonaan eri suuntaan. Kello oli jo viittä vaille kaksitoista, kun päädyin kysymään ohikulkijalta, että missä suunnassa on Mannerheimintie. Sain hyvät ohjeet ja lähdin täysiä polkemaan kohti Mannerheimintietä.

No löysin lopulta sen tien, MUTTA olin ihan väärässä päässä. Navi jälleen esiin. Olin lähellä itkeä siinä vaiheessa kun kello oli tasan ja meikä ei ollut lähelläkään määränpäätä. Navigaattori kertoi, että jäljellä olisi vielä KAKSI KILOMETRIÄ ja suuntima takaisin metsään! Prkl. Hiestä märkänä poljin takaisin metsäpoluille ja lähdin täysiä polkemaan. Navin ohjeet olivat onneksi selkeät ja reitti näytti oikealta. Meinasin jäädä hevoskärryn alle...SIIS MITÄ HEM... hevoskärryt tulivat vaan vastaan keskellä ei mitään. Prkl. Pyöräilin entistä lujempaa ja tulin alamäkeen. Navi näytti, että käänny vasemmalle. En nähnyt polkua vasemmalle missään, kunnes tulin kohdalle ja jarrutin nopeasti ja yritin kääntyä samalla ja siinä samassa vedinkin jo kyljelteni sladissa maassa. Ai prkl!!!

Tsekkasin nopeasti kaikki paikat. Kyynerpää verillä, housut polvesta riekaleina, kankku helvetin kipeä ja sormessa vuotava haava. Poimin kännykkäni vähän matkan päästä ja ravistelin roskat päältäni ja jatkoin polkemista kohti määränpäätä.

Saavuin pian määränpäähän ja kello oli 12:20. En edelleenkään meinannut löytää oikeaa rakennusta, mutta se löytyi viimein ison autotien toiselta puolelta. Suojatietä ei löytynyt lähimainkaan, joten jouduin polkemaan vähän matkaa väärään suuntaan, että pääsin tien yli. Löysin viimein oikean paikan ja pelkäsin jo, että joudun maksamaan myöhästymisestäni ja että minua ei enää otettaisi hoidettavaksi.

Onneksi kuitenkin ilmottautuessani saapuneeksi, ystävällinen täti kertoi, että kyseessä on vain ilmottautumisaika ja että voin rauhassa hengähtää ja odottaa vuoroani. Painuin samalta istumalta vessaan tarkistamaan damaget. Harmittelin revenneitä lempparihousujani ja puhdistelin haavoja käsidesinfiointiaineella. Auts. Ravistelin vielä vaatteistani viimeiset roskat ja painuin odotussaliin jännittämään tuomiota hampaastani.

Pääsin nopeasti hoito"loossiin". Se oli siis sellainen yliopistomainen iso hoitohuone, jossa hoitajat olivat pienissä sermeillä jaetuissa loosseissaan. Ympärillä kuului poraamisen ääniä ja potilaiden muminaa. Selitin vaivani lääkärille ja hän vilkaisi suutani. "Ompas ärsyttävässä paikassa, otetaan pois". Järkytyin hieman tuomiostani, vaikkakin juuri hampaanpoistoa osasinkin odottaa. Ensimmäistä kertaa ikinä minun suutani puudutetaan ja vielä hammas poistetaan.

Sain kaksi kertaa puudutuspiikin ja gruntsis hammas oli poistettu. Vanurulla suuhun, hoito-ohjeet kätöseen ja lasku tulee perästä. Se oli sillä selvä ja meikän tulisi vielä päästä kotiokin. Kävin vielä ennen lähtöä vessassa tarkistamassa haavani. Heitin vanurullan roskikseen ja valmistauduin uuteen pyöräilykoitokseen. Tein siis kaiken niin väärin kuin vaan voi. Hoito-ohjeissa kehotetaan puremaan vanurullaa noin puolisen tuntia vähintään ja urheilua ei saa harrastaa noin viikkoon. No mitä minä teen? Lähden pyöräilemään taas useita kilometrejä kohti kotia.

Tällä kertaa en vilkaissutkaan navigaattoriin. Päätin, että jos eksyn, niin sitten eksyn. Poljin vain tienviittojen mukaan kohti Pasilaa. Löysinkin sinne yllättävän helposti ja suunnistin vaistonvaraisesti kohti Sörnäistä. Huomasin, matkalla Vallilan ja Kallion läpi, paljon mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Terdellä istuvat vakioasiakkaat juttelivat hippien kanssa mukavia ja heittivät läppää. Kyllähän kaikki tietää mimmoista porukkaa siellä asuu, mutta ei voi antaa kuin respectit heille, joilla on tarpeeksi asennetta ja luonteen lujuutta asua siellä niiden kaikkien juoppojen keskellä :D

Löysin viimein Sörnäisten asemalle ja mietin hiljaa mielessäni, että miksi en jo mennessä löytänyt perille näin nopeasti. No sitä ei moni tiedä. Metrossa ollessani pyöräni kanssa, tuli eräs Ilta-sanomien toimittaja tekemään juttua siihen minun viereeni ja kysyi saako hän haastatella minua. Voitte varmaan kuvitella, kuinka huono olo minulla siinä vaiheessa jo oli, kaikkine mustelmineni ja turvonneine poskineni. En siis suostunut haastatteluun, mutta sain kehuja hienosta pyörästäni :D

Pääsin viimein kotiin. Sellainen seikkailu sitten tällä kertaa. Jos joku lukija miettii, että onko tämä totta laisinkaan, niin tässä vielä kuvaa tämän hetkisistä "haavoistani".

Pahoittelut vielä tekstin määrästä ja kuvien vähyydestä. Yritän tsempata jatkossa.

Tänään on luvassa shoppailua (miekkoselle uusia vaatteita) ja ens viikonloppuna on yhdet näyttelyt, Antin kaverin polttarit ja meikällä alkaa viimein loma! Sit onkin pian jo Juhannus vailla mitään suunnitelmia ja Juhannuksen jälkeen Rock the Beach (Fuck the Bitch :D)!! Oh yeah!

Palaillaan taas.

Helteinen viikonloppu

Viikonloppu meni aurinkoisissa merkeissä.Lauantaina oltiin tosiaan katsomassa sitä Stand upia Apollossa. Esiintymässä oli Niko Kivelä ja Sami Hedberg. Tämä oli jo minun neljäs Sami Hedbergin keikka :D

Oltiin siis duuniporukan kanssa viettämässä virkistysiltaa ja mikäs sen parempaa kuin nauraa itsensä kipeäksi. Pääsinkin siinä ihan kivasti tuiskeeseen, kun käytiin ekaksi Marikan kanssa Virgin Oilin terassilla juomassa yhet siiderit. No Marika huomas sit myöhemmin, että se kassatäti olikin antanut liikaa rahaa takaisin, joten meiän juomat maksoikin sitten yhteensä 4 euroa. Ooops.

No siitä terassilta me sitten kipitettiin tien yli Apolloon ja sieltä sai kuulemma "salaisella taikasanalla" tilattua kaksi hanajuomaa ilmaiseksi. No meikähän otti sitten taas yhden siiderin siinä shown alkua odotellessa. Siinä rupatellessahan se sitten hujahti nopiasti huiviin ja Tero kävi ystävällisesti hakemassa mulle vielä sen toisen ilmaisen siiderin. Sitä siemaillessani alkoi show pikku hiljaa alkaa ja voi että oli posket kipeinä siitä jatkuvasta nauramisesta. En ookkaan koskaan ollu sellasella Stand up keikalla, jossa ne koomikot vetäis yhdessä sen shown.

Väliajalla meikä kävi ostamassa itselleni vielä yhden Smirnoff Icen ja kipitin takaisin paikalleni. Yllätyksekseni Tero olikin ehtinyt jo ostaa itselleen kaksi rommikolaa ja sanoi, että minä saan juoda toisen. Huhh... ilmaisia juomia tulee ovista ja ikkunoista. No me sitten sovittiin, että juodaan se yhdessä puoliksi.

Shown jälkeen porukka lähti eri suuntiin ja minä suuntasin siihen porukkaan joka päätti lähteä jatkoille baariin. No me sitten päädyttiinkin Stadin tähteen. Olin tilaamassa tiskillä Tonin kanssa taas jälleen yhtä siideriä, kun Toni herrasmiehenä halusikin tarjota sen minulle. Nice! Ilta oli siinä vaiheessa vielä nuori, mutta meininki Stadin tähdessä oli vielä sen verran hiljainen, että päätin ottaa ja lähteä, vielä kun metrolla pääsee, kohti kotia. Ilmeisesti porukka oli muutenkin taas hajoamassa kohti eri ilman suuntia, joten en ollut ainoa tylsimys, joka päätti lähteä eri teille.

Antti oli ihana ja tuli vielä hakemaan minut metroasemalta. Siinä hyvässä nousuhumalassa teki mieleni hampurilaista. Lähi Hese oli valitettavasti ehtinyt mennä kiinni, mutta onneksi ihana miekkoseni innostui hampurilaisideastani niin, että alkoi paistaa kanaa ja pekonia ja kokosi meille aivan ihanat kana-pekonihampparit. MMMhhhh njam. Katottiin siinä vielä telkusta jotain....mitä lie. Taisin nukahtaa kesken ohjelman kun en muista siitä mitään :D

Aamulla ei ollu kaikkien onneksi krapulaa vaan meikä tyttö laittoi heti herättyäni viestiä Tainalle. Ulkona oli niiiiin lämmin ja aurinkoinen sää, että jotainhan meiän oli pakko keksiä. No Tainan ja Jessen saavuttua meille me lähdettiin ensin piiiitkälle lenkille koirien kanssa ja käytiinpä vielä alepan kautta hakemassa jätskitkin. Kotiin päästyämme levähdettiin hetki ja tankattiin paljon vettä. Seuraavaksi päätettiinkin lähteä kohti Kivikkoa ja siellä sijaitsevaa uutta frisbeegolf-rataa.

Alue näytti oikein mukavalta ja siellä olikin paljon porukkaa ottamassa aurinkoa. Mä järkytyin jo heti ensimmäisellä "reiällä", kun siinä oli heti ensalkuun vesieste. Oon ehkä maailman surkein kiekon heittäjä ja eikös se mun kiekko sit lentänykki heti sinne lätäkköön. Tottahan toki.

Radat oli kyllä muutenkin hyvin erikoisia ja erilaisia verrattuna tuttuun ja turvalliseen Siltamäen urheilupuistoon. Kivikossa oli ihan hirveästi ratoja joissa korkeus vaihteli ja radan pituus oli ihan järkyttävä. Lisäksi oltiin vasta jossain 7. tai 8. radalla, kun huomattiin, että se mesta oli ihan täynnä nokkosia. Siis ihan järkyttävä pelto korkeita nokkosia. Eihän sielä voinut liikkuakkaan meiän pienillä kesähepenillä ja ballerinatossuillamme, saati yrittää ettiä sitä keskelle nokkospuskaan tippuvaa kiekkoa. Päästiin johonkin 10. radalle, kun meiltä meni totaalisesti hermot ja voimat olivat jo ihan loppu siinä vaiheessa. Saldona kaksi nokkospuskiin kadonnutta kiekkoa ja nilkat täynnä nokkosen polttamia jälkiä. Ehkä me vielä joskus päästään se rata kokonaan läpi, kun nyt ainakin tiedetään mitä on luvassa.

Kello olikin jo seitsemän illalla, kun päätettiin lähteä polkemaan kotio päin. Kotona tilattiin laiskuuksissamme kebabit ja meikä huomas suihkun jälkeen olleeni täysin palanut käsistä ja kaulalta. Auts. En oo pitkään aikaan palanu näin pahasti ja nyt sitten heti kesäkuun alussa pääsen käräyttämään näin pahasti. Ei kiva.

Noh eiköhän se äkkiä parane, kun muistaa läträtä tarpeeksi after sunia ja juoda tarpeeksi vettä.

Nyt pitäis jaksaa taas keksittyä töihin. Vielä pari viikkoa ja sitten alkaa lomalomalomalomaaaaa!
Ei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia, mutta kuhan pääsee vähän rentoutumaan :)

Mukavaa kesäistä maantaita kaikille!