Eilen oltiin taas Spanielliiton erkkareissa Hyvinkäällä, johon olin molemmat pojat ilmoittanut. Edellisistä näyttelyistä, missä itse olen ollut mukana, on jo sen verran aikaa, että oli taas kaikki opit ihan kadoksissa.
Marisan selkä oli sen verran huonossa kunnossa, että lupauduin viemään molemmat pojat kehään, vaikkakin jännitinkin handlausta taas liikaa. Tiedän, tiedän. Oma syyhän se on, jos ei ole harjoitellut tarpeeksi, mutta uskottelin itselleni, että ei se nyt niin vaikeata voi olla.
Huomasin, että siellä näyttelyissä oli taas ne tutut samat naamat, joiden kanssa oltiin kilpailemassa. Kokeneita harrastajia siis minuun verrattuna. Tajusin hävinneeni jo siinä vaiheessa, kun pennut astuivat kehään ja seisoivat paremmin kuin meidän pojat yhteensä. Siis oikeesti ne pennut oli jo niin hyvin koulutettuja, että suorastaan alkoi hävettää oma amatöörisyyteni.
Kun viimein oli vuorossa juniorluokan urokset, piti meidän astua Romeon kanssa kehään. Tuomari arvioi jokaista koiraa ihan järjettömän kauan ja meikä sai Romeon seisomaan ehkä noin viideksi sekunniksi kerrallaan, kunnes se taas iski kankkunsa maahan. Marisa varmaan katsoi kauhuissaan kentän reunalta, että "ei, ei Laura mitä sä teet? Mihin ovat opit kadonneet". Sanos muuta, siinä kohtaa toivoin vaan arvostelun olevan jo ohi ja pääsisin pois kentältä. Tuomari kuitenkin antoi kohtuu hyvät arvostelut ja tokaisi vain Romeon ristiin kulkevasta takapäästä, mikä on siis aivan totta. Romeo niin sanotusti keimailee. Tulokseksi tuli EH eli Erittäin Hyvä.
Antti oli tällä kertaa kameran takana ja räpsikin niitä ihan kiitettävän määrän. Hyvä sinänsä, koska niitä hyviä kuvia löytyi niiden vajaan 300 kuvan joukosta, ehkä just sen viisi kuvaa. Selaillessani niitä kuvia huomasin kuinka naurettavalta se näyttää kun olet koiranäyttelyssä ja koirasi vain istuu edessäsi ja minä seison siinä kuin mikäkin pöljä. Seisota nyt sitä koiraa! Eih, ei ollut minun päiväni tänään.
No pian oli avointen urosten vuoro ja Osku pääsi vuorostaan kehään. Siinä luokassa oli tällä kertaa vain kaksi koiraa ja olisi ollut hyvät mahdollisuudet, mutta eih. Oskukaan ei suostunut seisomaan seurassani vaikkakin osaa sen jo huomattavasti paremmin kuin Romeo. Tuntui, että pojat suorastaan protestoivat minua vastaan tai sitten olisi ehkä pitänyt jäädä vielä kotiin harjoittelemaan. Kaiken lisäksi Osku peitsasi koko kehän ajan. Syynä saattoi olla kovin liukas lattia, mutta minusta se ei ole koskaan peitsannut noin pahasti. Alan myös vakavasti harkita sitä koirahierojalla käymistä, jos se vaikka auttais Oskun jumittuneisiin lihaksiin.
Tuomari tokaisi, että Osku on sentään tarpeeksi iso, mutta olisi toivonut parempaa ilmaisua (expression). Ai mitä, eikö kamelikävely ollut tarpeeksi ilmeikästä :D Osku sai kaikkien aikojen huonoimman tuloksensa eli Hyvän ja veikkaampa, että tää meni taas ihan mun piikkiin koko homma. Koska Osku on muuten niiiiiin ihana pikku poitsu <3
No näillä mentiin siis tällä kertaa ja tais olla meikän viimeinen kerta. No ei vaan
practice, practice... as long as it's fun.
Tilasin Oskulle netistä sellaisen MyDogDNA näytteenottopaketin, jonka avulla saadaan koirien terveystietokantaa kasvatettua ja vähennettyä epätoivottujen sairauksien jatkamista seuraaville sukupolville. Mä olisin erittäin mielelläni antamassa Oskua suvun jatkamistarkoitukseen, joten koin tuon MyDogDNA:n ihan hyväksi meillekkin. Siellä näyttelyissä oli sellainen näytteenottopiste, niin mun ei tarvinnut käydä missään eläinlääkärillä sitä otattamassa ja näytteen jälkeen sain sellaisen kortin millä mä pääsen täyttämään Oskun tiedot sinne nettipalveluun. Siellä sitten pitäisi näkyä joskus ne näytteen tulokset ja siellä pystyy myös etsimään koiralleen sopivia pareja :D Koirien deittipalvelu. Ihan mielenkiinnolla odotan mitä siellä selviää.
Näytteenoton jälkeen me päätettiin alkaa lähtemään kotio päin, mutta Romeo jäi jatkamaan näyttelymatkaansa, nimittäin Marisa vei Romeon vielä Hämeenlinnaan, jossa ovat luultavasti tälläkin hetkellä. Sieltä vois tullakkin ehkä vähän paremmat tulokset, kun meikä ei oo siellä heilumassa :D Mutta jos ei, niin meikä pääsee viimein kerimään meiän pikkuiset lampaat, eli kurakelejä varten leikataan turkit lyhyeks. Muahahahaaa. Olen odottanut sitä jo niiiin kauan :D
Mutta joo palaillaan taas. Meikä voiskin tästä lähteä hieman askartelemaan Halloween asuja. Jeps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti