31. joulukuuta 2014

Läiskis loiskis

Tänä aamuna kun heräsin, katsoin ulos ikkunasta ja näin vihreätä nurmikkoa. Yhyy asteita oli jopa neljä plusastetta ja piha lainehti vedestä. Niin se valkea lumi vain valui viemäristä. Koirien kanssa ei olisi tehnyt mieli mennä ulos, koska joka paikka oli täynnä loskaa ja jäätä.

Mutta onneksi tänään saapui postissa iloinen paketti.
Nimittäin meitsin upouudet superhienot Sorelin kenkulit. Jipiii! Nyt kelpaa loskassa loiskutella, sillä nämä kengät ovat varmasti vedenkestävät.

Olen jo monessa muotiblogissa ihastellut Sorelin tyylikkäitä puoliksi kumppareita muistuttavia kenkiä ja nyt bongasin Sorelin alennustarjouksen CDON.comista. No mistäs muualtakaan :D Hinta oli alennuksen jälkeen noin sata euroa ja hetken se ehkä riipaisi, mutta nämä kengät ne kestää, kestää ja kestää. Mielestäni siis ihan hyvä sijoitus, vai kö kö kö?

Nyt en malta odottaa että pääsen testaamaan näitä tositoimissa ja mikäs sen parempi ajankohta kuin uudenvuodenaatto, kun kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän jököttää ulkona ihastelemassa raketteja. Iih jipii ikiomat Sorelin kenkulit!

Nyt pitänee painua suihkuun ja valmistautua uuden vuoden viettoon. Näillä näkymin piipahdetaan ainakin yhdellä kaverilla ja sitten mahdollisesti tullaan meille jatkoille. Jepajee!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!!!! <3

P.S. Postitäti kantoi tänään sattumalta myös toiset kenkulit postissa, mutta ne joutuu odottelemaan kesää. Niistä lisää toiste.

30. joulukuuta 2014

DIY Uusi peti koiralle

Tein jokunen vuosi sitten, ennen Oskun tuloa meidän perheeseemme, koiran pedin. Sittemmin kun Ronsu tuli perheeseemme, tuo peti vaihtoi omistajaa ja siitä onkin nyt tullut Ronsun peti. Nyt kun minulla on ollut hieman ylimääräistä aikaa, niin olen aloittanut uuden koiran pedin rakentamisen.

Ajatus lähti siis tästä vanhasta ylimääräisestä petauspatjasta, joka jo itsessään on toiminut jo jonkin aikaa koirien makuualustana.
 Halusin kuitenkin tehdä tuosta patjasta vähän käytännöllisemmän kokoisen makuualustan ja aloitinkin pistämällä patjan palasiksi.
Patjan sisältä löytyi tuollainen vuorivilla ja sitten ihan perus vaahtomuovinen patja. Käytin molempia materiaaleja hyväkseni.
Ompelin vaahtomuovipalat käsin tuollaisiksi putkiloiksi ja päällystin ne vielä tuolla vuorivillalla. Näin pedistä tulisi mahdollisimman pehmeä ja lämmin.
Ompelin päällystetyt osat käsin yhteen ja kas peti on jo melkein valmis. Nyt pitäisi enää keksiä tähän jokin päällyskangas, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa. Joko joudun menemään kangasostoksille tai sitten teen jonkun tilkkutäkkipäällyksen omista jämäkankaistani :D Suapi nähhä mitä mä vielä keksin.
Saa myös nähdä valtaako Ronsu tämänkin pedin ja Osku saa vanhan petinsä takaisin :D haha.

Joulun rauhaa

Heippa taas! Taisin jäädä vähän joulukiireiden alle, kun en ole ehtinyt tänne mitään päivittämään. Ja ihan oikeita kiireitäkin on ollut, eikä vain pelaamista :D .... vaikka toki sitäkin...vähän...on tullut tehtyä. Hih.

Aloitetaan nyt vaikka kaksi viikkoa takaperin, kun joulun kiireet tosissaan alkoivat jo pikkuhiljaa tuntua.
Saatiin nauttia jo ensimmäisestä joululahjasta, kun sain firmalta taas ison kassillisen HK:n ja Valion tuotteita. Viime vuonnahan me saatiin myös samanlainen kassillinen ruokaa, mutta tällä kertaa se oli ehkä pikkuisen jopa parempi.


Oli leikkeitä, nakkeja, makkaroita, pekonia, kinkkua, maksapaisteijaa ja erilaisia juustojakin, mutta tällä kertaa mukana oli myös suklaata. Eikä mikä tahansa suklaata vaan jättimäinen Fazerin luxorious collection suklaakonvehteja. Omnomnom. Lahja oli muuten ihan täydellinen ja kiitos siitä vaan isolle pomolle, mutta ai helvetti tuota oli tuskaa kantaa kotiin :D Varmaan kymmenen kiloa tuommosessa jättimäisessä kassissa. Huhhei. No selvisin onneksi kotio asti vaikka julkisilla matkasinkin.

Pari viikkoa sitten käytiin myös ihastelemassa vähän Itiksen joulukoristeita ja nappaamassa sieltä hieman joulumieltä mukaan kotiinkin. Tuo päivä oli oikeastaan aikamoinen surkeiden sattumusten päivä. Ensinnäkin meiän oli tarkoitus mennä kampaajalle meidän luottomestaan, joka sattuu sijaitsemaan meikän mutsin alakerrassa. Noh ilmeisesti oli sattunut jokin ymmärrysvirhe ja me oltiinkin tuntu myöhässä ja näin ollen kampaaja oli jo ehtinyt laittaa putiikin kiinni. No meiän oli tarkoitus vielä samalla reissulla käydä broidilta hakemassa mulle uudet kaiuttimet läppärille, joten päätettiin et mennäänpä samalla itikseen kiinalaiseen syömään. Siinä vaiheessa ei enää kampaajan missaaminen niin harmittanut, kun saatiin meiän ikilempparia pippurilla maustettua porsaanlihaa :D
Namiii! Päätettiin sitten käydä vielä Anttilassa ohikulkumatkalla ja löydettiin sieltä sillon se Lara Croft peli. Hih jipii onni onnettomuudessa.
Tuona viikonloppuna laitettiin myös meille joulu pystyyn. Tarkemmin sanottuna haettiin jo viidennettä joulua hyvin palvellut kuusi kellarista ja ripustettiin siihen nuo meidän ainoat joka vuotiset koristeemme. Hehah, helpolla päästiin taas.


Tuona viikonloppuna olin myös tosi ahkera, kun nostin Romeon trimmipöydälle. Sain lainaan Marisan trimmikoneen, jonka kävin itseasiassa hakemassa Lotalta, jolla se oli ensin lainassa. En ole koskaan ennen itse trimmerillä koiraa trimmannut, joten hieman jännitti, mitähän tästäkin tulee.


Ronsu ei ollut millänsäkkään trimmeristä, vaan katteli rauhassa ulos ikkunasta. Mulla meni itseasiassa jopa kolmisen tuntia koko koiran trimmaukseen(osan koirasta leikkasin saksilla) ja tuona aikana ehti tulla monenlaista ohjelmaa tuolta ikkunatelkkarista. Ensin satoi räntää ja sitten vain pikku hippusia lunta ja sitten tuli isoja karvahattuhiutaleita ja sitten taas vähän vähemmän. Ronsu se vaan katsoi haaveillen, että millon se pääsee tuonne lumeen pyörimään :D


Ja tällainen kasa siitä taas saatiin irti. Romeo on kunnon lammas. Sen villasta vois varmaan alkaa jo tekemään lapasia kun sitä tulee niin paljon. Haha.

No mutta. Syy siihen miksi trimmasin Romeon taas ihan lyhyeksi, on tämä:

Reilu viikko sitten maanantaina tapahtui se mitä oltiin jo odoteltukkin. Nimittäin Ronsulta leikattiin kulkuset pois (kulkuseet, kulkuseet riemuin hel...ei helkkäilekkään enää). Meiän rassukalla on nyt tuommoinen tötterö, jota sen pitää pitää noin kaksi viikkoa. Leikkaus meni hyvin, eikä siitä ole tullut mitään komplikaatioita. Nyt meillä alkaa kovanluokan koulutus, eikä yhtään turhaa lellimistä, vaikka toinen onkin vielä toipilaana. Olen muuten jo melkein lukenut sen koirankorjausoppaan kokonaan ja se on herättänyt paljon ajatuksia. Olen tajunnut uusi asioita ja myös halukas kouluttamaan koiraamme aivan uudella asenteella.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on ainakin se, että Romeo on ihan selkeästi koirien koira, kun taas Osku on ihan selkeästi ihmisten koira. Koirien koiraksi tulee yksilö, joka on kasvanut esimerkiksi häkissä ja eristyksessä ihmiskontakteista ja erotettu liian varhain emostaan. Kirjassa mainitaan myös, että Italiassa koirat kasvatetaan ns. työkaluiksi. Hyvä esimerkki asiasta oli se, että italialaiset pussailee ja halailee lapsiaan ja perhettään vaikka aikuisiksi asti, mutta suomalaiset jöröjussit lopettaa pussailun ja halailun, kun lapsi on vielä nuori ja näin ollen suomalaiset purkavat hellyytensä lemmikkeihinsä. Ei sillä että se olisi huono asia, mutta sen takia suomalaisten koirissa on myös eniten ongelmia.

Suosittelen lukemaan tuon Petri Vilanderin Koiran korjaus kirjan. Se herättää paljon ajatuksia, mutta kaikkea ei tietenkään tarvi ottaa niin kirjaimellisesti, vaan maalaisjärjelläkin saa ihan ajatella.

No mutta, muihin aiheisiin. Oli kyllä ihana joulun ihme, kun saimme nauttia valkoisesta joulusta myös täällä Etelä-Suomessa. Me vietettiin jouluaattoa syöden :D Haha eikös vähän kaikki tehnyt niin. Me mentiin ensin äitini luokse syömään joulupuuroa ja sitten riennettiinkin jo Antin porukoille syömään kinkkua ja laatikoita. Valtavan kokoisine masuinemme, me sitten pyörähdettiin loppupäiväksi ihan vaan kotisohvalle ja katsoimme elokuvia ja syötiin poppareita, jotka oli valmistettu meidän uudella hienolla popparikoneella :D haha.

Tänä vuonna me ei oikeastaan panostettu kauheasti lahjoihin, eikä meillä oikeen ollut mitään lahjatoiveitakaan. Saatiin veljeltäni popparikone ja uusi monitoimitulostin ja sitten muuten pääasiassa rahaa. Ihan hyvä näin, koska nyt näin asuntolainavelallisena rahalle on kyllä käyttöä.

Kavereille annettiin tänä vuonna vähän pientä purtavaa. Jokaiseen talouteen annettiin yksi korillinen herkkuja; suklaata, itseleipomiani pipareita, glögiä, suolakeksejä ja juustoa ja tytöille hieman Body shopin suihkusaippuaa. Valitettavasti meillä ei nyt tänä vuonna ollut oikein varaa sen kummempaan. Noita koreja voi onneksi kierrättää, niin ensi vuonna voi sitten kasata ihan omanlaisensa lahjan eteenpäin jollekkin toiselle kaverille :).


Sellaiset seikkailut tällä kertaa. Toivottavasti kaikilla oli mitä ihanin joulu ja kohtahan me saadaankin taas juhlia uutta vuotta!! Uuh jännittävää.

17. joulukuuta 2014

Lara Croft

Löysin joskus aikoja sitten Playstation Storesta pelin, joka herätti kiinnostukseni. Kyseessä oli Lara Croft and The Temple of Osiris. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta pelistä ja siis tämä ei liity mitenkään Tomb Raider pelisarjaan. Tai no liittyy tietysti siten, että siinä on päähahmona Lara Croft, mutta muuten tämä peli on jotain aivan muuta. Peli muistuttaa trailerin nähtyäni hieman Diabloa, koska sekin on samalla tavalla ylhäältä päin kuvattu tasohyppelypeli. Näytin löytämäni trailerin myös Antille, mutta emme sitä silloin kuitenkaan ostaneet.

Nyt kuitenkin bongasimme kyseisen pelin Anttilasta ja vieläpä Golden Editionina. Eikä hintakaan ollut kovin hääppöinen. Olikohan se nyt 39,90 €. Ei paha. Eiköhän osteta pois.
Ja niin me myös teimme. Katsokaa nyt kuinka hieno se on :D

Pelin lisäksi pakettiin kuului pieni art booklet eli taidekirja pelin hahmoista, pieni Lara Croft lelufiguuri, sekä kartta.
Iih olen aivan hipoissani! Ja tiettekö mikä parasta! eliä voi pelata jopa 1-4 pelaajaa yhteispelinä tai networkina. Ihan sika kiva! Pelissä on tasohyppelyä, kivoja puzzleja ja hieman myös räiskintää. Ihan parasta viihdettä yhteiselle illanvietolle.

Tässä vielä Youtubesta löytyvä video pelistä:


Suosittelen. Ihan superhauska! Tai noh okei, ei olla viel ihan kauheesti ehditty pelata, mut näin alkuun ollaan superinnoissamme.

Black Friday

Parisen viikkoa sitten saatoin vähän innostua, kun oli tuo Jenkkien keksimä ostospäivä nimeltä Black Friday rantautunut myös Suomeen. Tai no ei varsinaisesti, mutta suomenkielisiin verkkokauppoihin kyllä. Nimittäin CDON.comissa avautui jännittäviä tarjouksia jokaisena tuntina 24 tunnin ajan.
Itse innostuin tietysti taas tuhlaamaan rahani elokuviin. Nämä kaikki kuvassa näkyvät elokuvat olivat vain 4,95 euroa/kpl!! No pakkohan mun oli, vaikka hyllyt notkuukin jo sadoista elokuvista, niin jos nyt vielä muutaman lisää ostaisin.

Kuvassa näkyy myös uusi kirja, jonka tilasin cdon.comista, mutta sitä en vaan tilannut silloin mustana perjantaina.
Kyseessä on siis Pertti Vilanderin Koiran korjaus kirja, jota Marisa minulle suositteli luettavaksi. Olen vasta ehtinyt lukemaan tuosta ensimmäiset kappaleet, mutta voi pojat miten mielenkiintoinen se onkaan. Vaikka Pertti Vilander onkin kuulemma kohuttu henkilö koiramaailmassa, niin hyvässä kuin pahassakin, niin kyllä se ainakin pistää ajattelemaan. Mikä on siis todella hyvä asia. Kirja on suunnattu niin uuden koiran ostajalle kuin vanhallekkin koiranomistajallekkin, siitäkin huolimatta, että on kyseessä ns. koiran KORJAUS kirja. Kohan ehdin lukaista tuota vähän pidemmälle, niin palaan asiaan tarkemmin, myös meidän koirien "näkökulmasta".

Meillä menee muuten taas ihan hyvin koirien kanssa. Ihan vaan tällain välitietona kaikille huolissaan olijoille :D

Mutta palataanpa aiheeseen Black Friday. Kyseinen "tapahtuma" oli löytänyt tiensä myös H&M:n verkkokauppaan , josta innostuinkin taas pitkästä aikaa tilailemaan hieman vaatteita.
Tilasin tuon ihanan pörröisen takin, uuden värikkään tuubihuivin ja ah niin ihanan lämpöisen ja pehmoisan pitkän hupparin. Siis mä niin rakastan tuota huppua. Se on iso ja lämmin ja siihen on ihana uppoutua. Jos hupparista edes voi sanoa nuin. Nämä tais olla yhteensä postikuluineen jotain viitisenkymppiä. Ei siis mitään ihan karmaisevan hintaisia olleet ja tulivat mukavan nopiaa postissa.

Oliko joku muukin tehnyt hienoja löytöjä tuona mustana perjantaina?

16. joulukuuta 2014

Inspiration by Laura 2.0

Hoi rakkaat lukijat!

En ole kadonnut, mutta siirsin blogini uudelle blogger-tilille ja näin ollen myös loin uuden sähköpostin pelkästään blogiani varten. Pahoittelen, etten tästä mitään erikseen ilmoittanut, mutta toivottavasti joku harvoista blogini lukijoista kuitenkin löysi tiensä vielä tänne takaisin.

Uusi osoite on nyt toistaiseksi siis muuten ihan sama, mutta lisäsin perään 2:sen, eli inspirationbylaura2.blogspot.fi. Vanhan osoitteen poistamiseen menee vissiinkin 90 päivää, ennen kuin sitä saa taas käyttää. Katsotaan nyt kuinka tämä homma lähtee taas käyntiin.

Toivottavasti tämä muutos saa aikaan myös pienen inspiksen ulkoasun päivittämiseen, jotta blogini voisi aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Mutta tosissaan, monta kertaa olen koneeni avannut ja kuvatkin olen siirtänyt kamerasta, mutta aina jokin vain tulee eteen ja kirjoittaminen on saanut jäädä. Malttakaa vielä hetki rakkaat ystävät, minulla on muutama tarina vielä kerrottavana :D

C U soon!

5. joulukuuta 2014

Viikonloppuja

Nyt kun on jo uusi viikonloppu edessä, niin on varmaan ihan hyvä aika kertoa hieman viime viikonlopusta :D Loogista, eikö.

Kaikkien "koira-äksidenttejen" lomassa ollaan tehty jotain ihan kivaakin. Kuten esmes me käytiin lauantaina leffassa katsomassa elokuva nimeltä Interstellar.


Interstellar oli mielestäni tosi hyvä elokuva ja se sai aikaan sellaista jälkipohdintaa, mitä hyvä elokuva parhaimmillaan tekee. Elokuva kestää noin kolmisen tuntia, mutta se ei tuntunut lainkaan liian pitkältä. Siinä kerrotaan just sopivasti kaikenlaisia yksityiskohtia ja paneudutaan eri asioihin tosi tarkastikkin. Joku saattaa pitää sitä tylsänä, mutta minusta se oli mielenkiintoista ja halusin kokoajan tietää lisää. Olen aina pitänyt Christopher Nolanin elokuvista ja tämäkään ei ollut poikkeus. Elokuva oli näyttävä ja mukaansatempaava. Antaisin tälle tähtiä 5/5.

No mutta muihin aiheisiin.


Pleikka neloselle julkaistiin viimein GTA V ja eikös meiän ollut tietysti heti pakko ostaa se. Okei Antti on pelannut tuota peliä jo hieman kolmosella, mutta hän ehti pelata siitä vain pienen osan alkua. Peli oli silloin meillä viikonlopun ajan lainassa ja sillon mua ärsytti ihan tosissaan se auton moottorin jatkuva ääni, mutta nyt olen ottanut toisen asenteen.

Sovittiin, että mä saan ajaa sen pelattavana olevan hahmon aina kullekkin tehtävä paikalle ja Antti sitten suorittaa ne tehtävät. Ei vitsi, se autolla ajaminenhan onkin ihan törkeen kivaa. Ei GTA V ihan turhaan ole ehkä yksi tämän hetken parhaimmista ja myydyimmistä peleistä. Mä olen joskus pienenä pelaillut jotain PC-versiona ollutta GTA:ta, mutta en sillon kauheasti niistä tehtävistä mitään tajunnut. Kunhan ajelin autoilla ja pakenin poliiseja :D Legendaarista.


Lauantaina mutsi kävi kylässä ja toi meille kaikenlaista herkkua. Lisäksi hän toi Antille kauniita ruusuja, koska sunnuntaina oli Antin nimipäivä. Sunnuntaina paistoikin sitten niin ihanasti arska, että sain inspiksen siivota parvekkeen.


Kuolleet chilit ja yrtit heitin viimein roskiin ja otin niistä ylimääräiset mullat talteen ensi kevättä varten. Vitsi miten tuntui ihanalta taas pitkästä aikaa kun aurinko paistoi ja sai vähän aikaa nauttia luonnon valosta.


Sainpa vielä laitettua parvekkeelle jouluvalotkin ja nyt meillä näyttää tältä :D sininen huone. Okei ei meillä ihan noin sinistä ole, mutta kameralla se näyttää oikein supersmurffitalolta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa.

Kohti uusia ihmeitä!

Mukavaa viikonloppua!

4. joulukuuta 2014

Loppuun palaminen lähellä

Heippa taas pitkästä aikaa. Meikää on viime aikoina koeteltu niin kotona kuin töissäkin ja se vetää helposti mielen matalaks. Mutta koitan tsempata!

Tsemppiä ollaankin viimeaikoina kaivattu enemmän ku tarpeeks, mutta voin melkein jo huokaista helpotuksesta, että valoa näkyy jo tunnelin päässä. Olen jo moneen otteeseen avautunut koiriemme ongelmista ja voin viimein kertoa, että helpotusta on luvassa. Vaikka se meinasikin maksaa yhden pikkusormen verran :D

Elikkä tosissaan... Perjantaina Antti oli firman pikkujouluissa, joten minä olin kotona yksin poikien kanssa. Meillä meni tosi hyvin. Käytiin pitkillä lenkeillä ja leikittiinkin yhdessä, kunnes pilvilinnat sortuivat. Ajattelin perinteiseen tapaan antaa pojilla iltapalaksi Dentastixit ja se tapahtuu aina pienen leikin avulla. Elikkä pojat odottaa vaikkapa olohuoneessa ja sillää aikaa minä piilotan dentastixit johonkin toiseen huoneeseen, jolloin koirien pitää käyttää nenäänsä ja etsiä ne. Varma kikka, toimii aina. Mutta en ehtinyt kuin komentaa pojat matolla istumaan, kunnes Romeolla taas naksahti päässä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta se hyökkäsi Oskun päälle.

Taistelu äityi todella pahan kuuloiseksi, joten päätin heittää heidän päällee peiton. Välillä se toimii, välillä ei. Joskus taistelu pysähtyy ja hyytyy pelkäksi murisemiseksi, jolloin koirat saa komennettua irti toisistaan, mutta aina kaikki ei mene niinkuin Strömsössä. Tällä kertaa se ei toiminut, vaan taistelu jatkui verisenä. Päätin vetää peiton koirien päältä pois, mutta joku peiton alla äkkäsikin käteni ja nappasi suoraan peiton läpi kiinni sormeeni. Kiljaisin ja menin shokkiin. Arvioin pureman aiheuttaman vahingon ja näin pikkusormeni riekaleisena ja verta alkoi pulppuamaan vauhdilla. Juoksin kiireen vilkkaa vessaan, koirien vieläkin taistellessa.

Olin shokissa ja tärisin. Pidin sormeani kylmän veden alla ja yritin huuhdella verta pois, mutta sitä tuli vain lisää ja lisää. Revin nopeasti ison tukon vessapaperia ja puristin sormeani sitä vasten. Olin paniikissa, koska pelkäsin, että joudun lähtemään sairaalaan tikattavaksi. Minulla on hieman traumoja sairaaloista, joten en halua sinne ihan helpolla lähteä. Yritän parhaani mukaan selvitä hyvällä ensiavulla ja kotihoidolla. Itkin vessassa, kunnes kuulin taistelun loppuneen. Astuin ulos vessasta ja tein nopean katsauksen taistelutantereeseen. Molemmat koirat olivat elossa, mutta stressaantuneita. Sain komennettua Romeon minun huoneeseeni ja Oskun makuuhuoneeseen. Yritin rauhoitella itseäni, mutta tärisin ja puristin paniikissa sormeani. En uskaltanut katsoa tuhon jälkeä.

Soitin itkien Antille, mutta se ei vastaa. Mietin, että parempi niin, etten aiheuta turhaa huolta. Hän oli Hyvinkäällä ja ei pääsisi sieltä pois ennen puolta yötä. Antti kuitenkin soitti pian takaisin ja purskahdin itkuun. En pystynyt itkultani puhumaan selkeästi, vaan vollotin toivottomasti. Antti oli erittäin huolissaan, että mitä ihmettä on tapahtunut. Sain lopulta tasattua hengitykseni ja kerroin tapahtuneesta ja sormestani. Pyysin Anttia tsemppaamaan itseäni, että saisin sormeni paikattua ja, että selviäisin ilman sairaalaan lähtemistä. Antti piti minua varmasti hulluna, mutta ei voinut muuta kuin tsempata. Piristyin kuullessani Antin lohduttavan äänen ja pienen vitsailunkin; "eihän pikkusormea mihinkään tarvitse, nenää voi kaivaa etusormellakin... tosin pikkusormessa on yleensä aika pitkä kynsi" :D Naurahdin ja olin taas rauhallinen. Päästin Antin jatkamaan pikkujoulun viettoa ja päätin ryhtyä hoitamaan sormeani.

Sormessani oli kaksi isoa reikää, molemmissa kyljissä. Ei kuitenkaan mitään luuhun asti yltänyttä, mutta jotain epämääräistä rasvakudosta sieltä tursusi ulos. En uskaltanut alkaa sitä sen enmpää tökkimään vaan annoin sen tursunneen rasvakudoksen jäädä niille sijoilleen. Pikkusormeni oli turvonnut ja valtavan kokoinen. Putsasin sitä huolellisesti haavan desinfiointiaineella ja laitoin siihen haavalapun päälle. Teippasin haavalapun kiinni ja kaivoin pakkasesta jääpussin. Kylmä, koho, kompressio. Eikös se jotenkin niin mennyt. Otin särkylääkkeen varmuuden vuoksi ja painuin sohvalle rauhoittumaan ja yritin saada ajatukset muualle. Onneksi telkkarista tuli juurikin jotain sopivan hömppää, nimittäin Austin Powers-elokuva.

Hetken päästä havahduin oven ääneen ja kummastelin, että kuka helvetti sieltä oikein tulee. Antti oli pyytänyt porukoitaan hakemaan hänet pois Hyvinkäältä ja tuli katsomaan, että minulla on kaikki kunnossa. Vakuuttelin, ettei lääkäriä enää tarvita, joten Antti kävi päästämässä vanhempansa kotimatkalle. Olivat ilmeisesti tulleet hätiin, jos pitääkin lähteä johonkin ja äkkiä, mutta minulla oli taas kaikki hyvin, kun en ollut enää yksin.

Saimme yhdessä tutkittua molemmat koirat ja mitään vakavaa ei löytynyt. Oskulla oli pari pientä kulmahampaiden aiheuttamaa reikää tassussaan, mutta ne paranevat onneksi nopeasti.

Lauantaina sattui taas uusi taistelu, jossa Antti sai rintakehäänsä ikäviä raapimisjälkiä. Ei onneksi kuitenkaan mitään sen pahempaa. Valitettavasti poikia ei ole sen jälkeen voitu enää pitää samassa tilassa.

No mutta mikä se kultainen pilvenreunus sitten olikaan? No ensinnäkin olemme nyt melko varmoja siitä, mikä aiheuttaa nämä viimeaikaiset riidat. Olemme huomanneet, että naapurustossamme on tällä hetkellä joku juoksuinen narttu ja pojat ovat merkkailleet ihan tuhottoman paljon. Leuat vaan lonksuvat, kun tuoksuu niin ihanalle...not. Tämä aiheuttaa kireyttä uroksissa. Tähän ratkaisuna, olemme vihdoin ja viimein saaneet varattua ajan Ronsun kastrointiin. Huh. Tosin se on vasta kolmen viikon päästä, mutta joka tapauksessa, se tapahtuu viimein.

Toinen riidan aiheuttaja, jonka totesimme maanantaina Marisan kanssa, on....MINÄ. Ei ihme, että koirakuiskaajat aina syyttävät koiria ennen omistajia kaikista käytösongelmista. Mutta siis tosissaan ongelma on tällä kertaa se, että minä olen se poikia härnäävä NARTTU. Totta tosiaan...I'm that bitch! No ei oo hauskaa. Siis oikeasti, pojat kilpailevat siis minusta. Nyt siis tilanteen ratkaisemiseksi, minun pitää olla täysin huomioimatta kumpaakin koiraa. Ei siis minkäänlaista huomiota ja mikä parasta; Antin on otettava narttunsa takaisin :D Eli siis Antin pitää komentaa pojat pois mun luota ja ilmoittaa näin, että mä olen hänen narttunsa, enkä heidän. Nice!

No ei nuolasta ennen ku tipahtaa. Nyt, koska pojilla on ollut niin huonot välit, niin olemme joutuneet pitää niitä erillään omissa huoneissaan meidän ollessa töissä. Noh, että me voitais saada vielä pikkasen lisää stressinaihetta, niin saatiinpa sitten ensimmäinen huomautus ULVOVISTA koirista päiväsaikaan. Arghh.... Okei syytän tästä Romeota, koska se ei osaa olla yksin, ei sitten alkuunkaan. Ja se pitää tosi kovaa meteliä taukoamatta. Ei osattu kuvitella, että se olis niin paha, mutta niin siinä sitten kävi, että alakerran naapuri oli laittanut meille vähän noottia postiluukusta. Voi anna mun kaikki kestää.

Ratkaistavahan tämäkin on. Ei muuta kuin eläinkauppaan ja kuonokoppien ostoon. Eilen ostettiin molemmille omat kuonokopat ja testattiin niitä heti kättelyssä. Päästettiin pojat taas samaan tilaan pitkästä aikaa. Molemmat vähän murahtelivat, mutta ei mitään sen kummempaa. Antti murahti heti takasin ja molemmat koirat lopettivat jäykistelyn ja lähtivät paikalta omiin oloihinsa. Nyt mekin pystytään viimein olemaan rennommin, kun ei tarvitse olla koko ajan pelko persiissä siitä, että millon räjähtää. Nyt jos räjähtää, niin kaivetaan popparit esille ja kattellaan kauan menee, et ne rauhottuu. No ei vaines. Sitten opetellaan saamaan ne reagoimaan ääneen ja lopettamaan taistelut, ennen ku ne ehtii edes kunnolla alkaa.

Huhhuh, kylläpä meillä taas sattuu ja tapahtuu.

Kyllä tästä vielä selvitään, kun vaan tsempataan. Pahoittelen vielä, että blogini aiheet on viime aikoina koostunut pelkästään masentavista asioista ja huolistani, mutta minnekkäs muuallekkan mä niistä avautuisin :D Mutta lopussa kuitenkin kiitos seisoo ja pääsen taas jakamaan vähän iloisempia asioita täälläkin.

Tsemppiä!

24. marraskuuta 2014

Baanalla

Lauantaina käytiin taas tyttöjen kanssa vähän pitkästä aikaa baanalla.
Pitkästä aikaa tuli laitettua vähän jotain hienompaa päälle, nimittäin meille oli varattu pöytä Virgin Oil-ravintolasta. Virgin Oil oli erittäin tunnelmallinen ja tyylikäs paikka. Siellä oli ihanasti jo joulukoristeet laitettu ja minä joulufriikkinä olin tietysti aivan haltioissani.

Virgin Oil on ehkä hieman tyyriimpi rafla, kuin missä yleensä tulee käytyä, mutta kerrankos sitä vain. Otin Virgin Beef steakin, eli naudan ulkofileepihvin ja lasillisen punaviiniä. Nams! Ruoka oli ihan törkeän hyvää, mutta jäi meille kuitenkin vielä vähän tilaa jälkkärillekkin. Otin after drinkiksi Lemon Pop drinkin ja jälkkäriksi kuumaa suklaakakkua saksanpähkinäjäätelöllä. Tuo Lemon Pop drinkki oli ihanan raikas sitruunasorbetti tai mikälie pirtelö, johon oli sekoitettu turkinpippuria. Ihan sairaan hyvää. Kannattaa kokeilla jos siellä tulee käytyä :D

Ruoan jälkeen lähdimme jatkoille Baker'siin.
Siellä oli oikeastaan ihan mukava tunnelma ja siinä vanhoja muistellessa DJ:kin soitteli legendaarisia 90-luvun ja 2000-luvun biisejä.

Puol kahteen asti me jaksettiin tanssia, kunnes päätettiin painella taksijonoon. Tai siis suoraan taksiin, kun silloin ei vielä varsinaisesti sitä jonoa ole. Kätevää :)

Sunnuntai meni mukavasti sohvalla löhöten ja töllöä kattellen. Ei mulla, ihme kyllä, kankkusta ollut, mutta kun ei ollut kiire mihinkään, niin tulipahan kerrankin nautittua rentoutumisestakin. Jaksaapahan sitten taas töissä rehkiä. Eikös se niin ollu, että "raskas työ, raskaat huvit".

Ai ei.

Avautuminen

Olen täällä bloginkin puolella jo monta kertaa avautunut meidän koirista. Noh täältä tulee lisää.

Soitin viime viikolla eläinlääkärille ja kyselin taas Romeon rokotuksista. Romeollahan on siis nyt ollut Atopica-kuuri, joka auttaa atooppiseen kutinaan. Atopica-kuurin aikana koiraa ei voi rokottaa, koska sen rokotteen teho voi laskea, ja näin ollen olla hyödytön.

Nyt eläinlääkäri kertoi, että Romeon tulisi olla kolme viikkoa ilman atopicaa, että se voidaan rokottaa ja sitten taas toiset kolme viikkoa, ennen kuin se voi palata atopica-kuurille. Noh nyt kun olemme laskeneet atopica kuurin määrää, niin olen alkanu huomata Romeolla lisääntynyttä rapsuttelua. Voi eih, taasko se alkaa. Ei se onneksi vielä paha ole, mutta se ei selvästikkään ole poistunut. Eläinlääkäri on nyt sitä mieltä, että Romeolla saattaisi kuitenkin olla vielä jokin muukin allergia, kuin pölyallergia. Hän siis ehdottikin, että alkaisimme taas eliminaatiodieetin, jotta saataisin pois suljettua tämä ruoka-allergia mahdollisuus. Eliminaatiodieetissä koiran tulisi syödä vain yhtä ruokalajia kerrallaan, kolmen kuukauden ajan, jotta voitaisiin sanoa onko sillä mitään vaikutusta.

Tuska ja painajaiset palaavat heti mieleen, kun edes ajattelen koko eliminaatiodieettiä. Kahden koiran kanssa se on niin hankalaa, jos toinen saa jotain muuta kuin mitä toinen saa. Kateus ja tappelut alkavat samantien. Arghh....

Emme ole vielä päättäneet mitä tehdä. Yksi viikko vasta takana ilman lääkettä.

Palaan asiaan.

Toinen avautumiseni aihe on ollut meidän urosten tappelut. Vielä emme ole saaneet Romeota leikattua, mutta toivottavasti pian. Tällä hetkellä me nimittäin olemme huomanneet selkeästi toistuvan kaavan. Kolme viikkoa kuin parhaat kaverit, tappelu, pari-kolme päivää vihoittelua, ja *puff*, taas parhaita kavereita. Kolme viikkoa kuluu sovussa, kunnes taas; tappelu. Pari päivää vihoittelua, kunnes taas jo leikitään yhdessä. Kolme viikkoa ja pum. Sama kaava on toistunut jo useamman kuukauden ajan. Osaako kukaan kertoa, mistä tämä voisi johtua?

Tämä kuva on otettu eilen. Pojat nukkuivat sulasa sovussa vierekkäin säkkituolissa. Tänään lähdettiin päivälenkille, ohi menee kaksi innokasta pikkukoiraa, Ronsu innostuu, mutta ei pääse toisten koirien luokse. Pum, Ronsu hyökkää Oskun kimppuun. Pojat tappelevat hihnojen päässä ja minä yritän onnettomilla käsivoimillani pitää ne irti toisistaan, tuloksetta. Lopulta molemmat saavat osumaa kinttuihinsa ja tappelu loppuu.

Kotona saatiin taas paikkailla molempien koipia, kun kulmahampaat on iskeneet molemmille pahan näköiset reiät ihoon. Jos hyvä tuuri käy, niin tämä jää ainoaksi tappeluksi tältä kertaa ja parin päivän päästä pojat ovat taas parhaita kavereita. Ainakin kolme viikon ajan... kunnes taas.

Epätoivo hiipii, mutta yritän parhaani mukaan selvitä. Tämä on jo henkisesti rankkaa.....

Joulufiilistelyä

Perjantaina satanut ensilumi aiheutti kieltämättä pientä joulufiilistä itse kullekkin. Facebookin seinä alkoi täyttyä lumisista maisemakuvista ja ahkerimmat olivat aloittaneet jo joulutorttujenkin leipomisen.
Meillä joulufiilistely alkoi jouluvaloista.
Olohuone täyttyi kynttilöistä ja keittiöönkin oli aika vaihtaa syksyisten kurpitsojen tilalle ikivanhat jouluvalot. Nuo tähtivalot on joskus vuosia sitten ostettu meidän ensimmäiseen yhteiseen asuntoon Lidlistä. Aika hyvin ovat kestäneet, mutta nyt on alkanut muutama tähti jo sammumaan. Eipä tuo haitanne, kun ne on niin kivan näköiset muutenkin.

Nyt kun on viimein ihan oma koti, niin on alkanut tehdä enemmän mieli koristella sitä ja ostella kaikkea sisustustavaraa. Ennen en jaksanut ryhtyä minkäänlaiseen sesonkisisustamiseen, mutta nyt tekis hirveesti mieli ostaa jopa uudet jouluverhot :D Tyynyliinat löysinkin jo. Hahah.

Joulufiiliksissäni lakkasin myös kynteni hieman joulun väreillä.
Kuvassa ei näy hyvin kuinka tuo vihreä hilelakka kimaltelee kivasti, mutta siis selkeesti joku mistelinoksan värit tässä on toimineet inspiraationa :D Tuo punainen lakka on oikeasti vähän vielä tummempi, niin nämä ei ihan täysin joulukynsiltä näytä, mutta ihan kivat niistä kuitenkin tuli. Siitäkin huolimatta, että tuo vihreä hilelakka oli jo ihan lopussa ja puoliksi kuivunut. Koitin siinä sitten raapustella vielä viimeiset sieltä purkin pohjalta.

Mutta sellasta taas tällä kertaa. Ei ole enää kuin viikko joulukuuhun ja sitten saakin jo avata joulukalenterista ensimmäisen luukun! Iiih. Pikkuhiljaa olen alkanut myös kuuntelemaan joululauluja spotifysta. Voi tämä odotus on just sitä parhautta joulussa! Hih

18. marraskuuta 2014

Valtaistuinpeli

Ostettiin jokunen viikko sitten Game of Thrones-lautapeli ja päästiin perjantaina viimein pelailemaan sitä isommalla porukalla.
GoT-lautapeli on saman nimiseen sarjaan liittyvä strategiapeli, jossa vallataan linnoja ja linnakkeita. Peli on 3-6 henkilölle ja kestää noin 4-6 tuntia. Tuo peli on kyllä niin moniulotteinen, että siinä saa helposti tuon 6 tuntia kulumaan heittämällä :D Meiän ensimmäinen pelisessio kesti noin 5 tuntia.
Pelissä on siis kirjoista tutut hahmot. Meitä oli viisi pelaajaa ja me arvottiin jokaiselle oma "sukunsa". Mulle onnetar antoi Greyjoyn merkin. Plaah. Ei ehkä se parhain kaikista :D

Pelilauta koostuu Westerosin kartasta ja se on jaettu pienempiin alueisiin. Alueita saa vallattua sotilailla ja ritareilla ja laivoilla. Peli alkaa suunnitteluvaiheella, jossa omille alueille(jossa on joku yksikkö) asetetaan määräysmerkki ylösalaisin. Kun suunnitteluvaihe on valmis, merkit paljastetaan eli käännetään oikein päin. Kun kaikki merkit on paljastettu, aletaan määräyksiä käymään yksi kerrallaan läpi. Määräyksiä on määräysmerkki, hyökkäysmerkki, puolustusmerkki, tukemismerkki ja arvomerkki. Määräysmerkillä saa poistettua toisen laittaman määräyksen, hyökkäys- ja puolustusmerkit on varmaan aika selkeet ja tukemismerkillä voi tukea viereisen alueen taistelua, oli se sitten oma maa tai vastapuolen. Niin sanotulla arvomerkillä voi kerätä oman sukunsa vaakunamerkkejä, joilla sitten myöhemmin pelissä käydään kauppaa tai merkitään valloittamiaan alueita. Kun kaikki merkit on käyty läpi, alkaa toinen kierros, joka alkaakin vähän eri tavalla.

Toisella kierroksella paljastetaan Westeros pakkojen (1, 2 ja 3) päällimmäiset kortit. Kussakin kortissa on erilainen kuvaus siitä, mitä pelissä tapahtuu seuraavaksi. Esim. voidaan lisätä armeijoihin lisää sotilaita tai kerätään vaakunamerkkejä tai käydään läpi valtajärjestykset. Valtajärjestyksellä on merkitystä taisteluissa ja silloin kun jaetaan erikoishyötymerkit; valtaistuin, korppi ja miekka. Valtaistuimen haltija saa päättää tasapelit, miekan haltija saa yhden lisäpisteen taistelussa ja korpin haltija saa joko vaihtaa yhden määräysmerkin tai sitten katsoa villien pakasta päällimmäisen kortin. Kun villien merkki saavuttaa muurilla luvun 12, niin tulee villien hyökkäys. Kun villit hyökkää, jokainen pelaaja maksaa haluamansa määrän vaakunamerkkejä, voittaakseen villit. Maksu tapahtuu kuitenkin sokkona, eli vaakunamerkkien määrä paljastetaan yhtäaikaisesti kaikille. On aika paljastaa villien pakasta päällimäinen kortti. Kortissa on määritelty eri tapahtumat, jos taistelu on voitettu tai hävitty. Siinä on määritelty myös erikseen eniten maksaneen ja vähiten maksaneen "tuomiot". Pahimmassa tapauksessa, vähiten maksanut voi joutua luopumaan osasta sotilaistaan pelilaudalla.

Pelistä olisi vielä niin paljon kerrottavaa, mutta mun selitykset alkaa vaikuttamaan jo nyt niin sekavilta, etten höpötä niistä enää sen enempää...

Tykkäsin pelistä kovasti ja varsinkin nyt kun kaikki tuntee pelin säännöt, niin tekee mieli ottaa uusiksi pikimiten :)

Onko muita lautapeleihin aikuisiällä hurahtaineita vai onko ne ihan lapsille suunnattuja juttuja vaan?

Video Games Live - level 4

Kerroin aiemmin, että kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa Video Games Live -konserttia ja voi kuinka hyvä se olikaan.

Nyt haluaisinkin jakaa kaikkien tietouteen, että VGL:llä on jo pystyssä uusi kickstarter-keräys uutta albumia varten. Tuo uusi albumi sisältää ihan mielettömiä biisejä ja siksi toivonkin, että tämä albumi toteutuu.

Soittolistalla on mukana mm. Final Fantasy VI, Zelda, WoW - Warlords of Draenor, League of Legends, Bioshock, Metal Gear Solid, Uncharted, Resident Evil, sekä Assassins Greed. Ihan mielettömän hyviä biisejä!

Tässä vielä pieni video aiheesta.

  Vielä olisi jonkun verran keräämättä tavoitteesta ja vain 10 päivää jäljellä. Iiks.

Itse lahjoitin keräykseen 10 USD ja toivottavasti siitä on edes vähän apua ja tämä uusi albumi toteutuisi.

Nyt kaikki muutkin peleistä ja pelimusiikeista innostuneet mukaan lahjoittamaan haluamansa summa TÄHÄN keräykseen. Jos tämä projekti toteutuu, niin lahjoittajille on myös paljon kaikkea kivaa tiedossa lahjoitussummasta riippuen.

Missä pelissä teidän mielestä on parhaat musiikit?? :)

9. marraskuuta 2014

Oma koti kullan kallis: Eteinen

Tällä kertaa esittely vuorossa on huone, joka me oikeastaan remontoitiin ihan ensimmäisenä. Nimittäin eteinen.
Eteisessä vallitsi ennen suhteellisen tumma, punainen väri. Lisäksi tässä eteisen käytävällä oli ennen ollut tumman ruskea puinen vaatekaappi, mutta pyysin edellistä asukasta purkamaan sen kokonaan pois, koska halusimme siihen tilaan mahdollisesti uuden hienon liukuovellisen peilikaapin.

Maaleihin ja remppailuihin meni kuitenkin suhteellisen paljon rahaa, joten meillä ei ollutkaan enää varaa sellaiseen hienoon peilikaappiin, joten päädyimme hakemaan Ikeasta yksinkertaisen hattuhyllyn ja sen kaveriksi peilin.
Ja tältä näyttää eteinen nyt. Seinät ovat valkoiset ja tilasta tuli mukavan avara. Käytävän päätyyn sijoitimme edelliseltä asukkaalta hamstraamani lipasto. Se olisi muuten mennyt kierrätyskeskukselle, mutta minä huolin sen heti itselleni :D

Peili oli muistaakseni noin 50€ ja hattuhylly oli noin 25€. Kenkäteline meillä oli jo entuudestaan. Säästimme siis melko roimasti, kun emme ostaneet mitään usean sadan euron arvoista peilikaappia, kun pärjäämme toistaiseksi näillä ihan hyvin.

Ainoa haaste tuossa hattuhyllyssä oli sen kiinnittäminen seinään. Tai toisin sanoen kipsilevyyn kiinnittäminen. Meillähän on täällä eteisessä siis pääasiassa kaikki seinät kipsilevyä ja siihen ei ihan normaali ruuveilla saa mitään kiinni. Piti siis käydä vielä rautakaupan kautta ennen kuin saatiin hattuhylly kiinnitettyä paikoileen.

Onneksi saatiin kuitenkin eteinen valmiiksi juuri ennen tupareitamme ja siitä tulikin yllättävän hieno peilikaapin puutteesta huolimatta.

Vai mitä olette mieltä?

8. marraskuuta 2014

Video Games Live

Oltiin torstaina Helsingin jäähallilla katsomassa Video Games Live konserttia. Kyseessä on siis oikea sinfonia orkesteri, joka soittaa eri peleistä tunnettuja tunnusmusiikkeja tunnetun videopelimusiikki konkarin Tommy Tallaricon johdolla.
Rakastan yli kaiken kaikkia elokuva ja pelimusiikkeja ja olin äärimmäisen innoissani, kun Antti kertoi ostaneensa meille liput kyseiseen konserttiin. Vähän kyllä ihmettelin, että miten en ollut koskaan kuullutkaan moisesta konsertista, saatikka että se olisi tulossa Suomeen. Olin kuitenkin superhipoissa lähdössä mukaan.
Vaikkakin konsertin niin sanottu juontaja oli amerikkalainen Tommy Tallarico, niin sinfoniaorkesteri oli ihan suomalainen Vantaan viihdeorkesteri kuoroineen.

Konsertti alkoi hauskalla "Roses are #FF0000, violet are #0000FF..."-nörttivitsillä, jonka jälkeen pärähti komeasti soimaan Castlevanian tunnusmusiikki.

En tiennyt mitä kaikkea tuolla konsertissa saattoi odottaa, mutta yksi biisi oli pakko kuulla, ja ei aikaakaan kun Hideo Kojiman naama lävähti ruudulle.
Nimittäin niin mielettömän ihana Metal Gear Solidin tunnusmusiikki. Ah kuinka rakastankaan tuota biisiä. En ole kyseistä peliä itse pelannut, mutta olen seurannut vierestä varmaan viimeiset kolme-neljä osaa siitä. Siinä on kyllä komeat musiikit ja se tunnelma. Se kohta missä Snake on taistelutoveriensa haudalla ja nostaa lippaa.... Siis oikeasti, meinasi kyynel vierähtää silmäkulmasta, kun vielä kuoro alkoi laulaa. Upeaa!

Hyviä pelimusiikkeja on ihan mielettömästi ja vain murto-osa ehti soida tuolla konsertissa. Parhaimpina mieleen jäi ainakin tuo Metal Gear Solid, Monkey Island, Journey, Street Fighter, Megaman, Eatrhworm Jim, Final Fantasyt, Zelda, Sonic the Hedgehog, Halo, Skyrim, Silent Hill, ja jopa World of Warcraft.
Lisäksi mahtavien musiikkien väleissä oli hauskoja vitsejä legendaarisista videopeleistä. Jopa Angry Birds oli päässyt mukaan yhteen vitsinpätkään :D

Video Games Live oli kyllä ihan mahtava konsertti ja toivottavasti tulevat vielä joskus toistekin Suomeen. Niitten pitää vaan pitää vähän enemmän meteliä tulostaan, koska jos ei Sonja olis jostain äkännyt tämän konsertin, ni meiltä ois jääny tää ihan kokonaan välistä :O

Tykkäsin kovasti ja voisinkin tästä mennä kuuntelemaan Video Game Live level 3:sta, jonka ostin ihan CD-levynä sieltä paikan päältä.

3. marraskuuta 2014

Halloween 2014

Huhhei, nyt se on viimein ohi. Haha.

Tänä vuonna nuo Halloween-tuparit aiheutti mulle jotenkin extrapaljon stressiä ja en voi ku huokasta helpotuksesta, että kaikki meni lopulta hyvin. Tarjoiltavaa oli taas enemmän ku tarpeeks ja ilmeisesti syöjiä ois voinu olla vähän enemmänkin. Ainakin jäljelle jääneestä ruuasta päätellen.

Teemana oli tänä vuonna vähän erikoisempi teema, nimittäin supersankarit. Toisin sanoen Kick-Assin tyylin arjen supersankarit.

Mulla oli taas pari hassua visiota kakkujen koristelutyyliksi, joten mun oli pakko päästä pitkästä aikaa leipomaan. No sekös sitä stressiä vasta aiheuttikin. Käytiin perjantaina kaupassa ja lähdettiin sieltä pois vasta sulkemisen aikaan. Tehtävää oli vielä ihan mielettömästi ja väsymys painoi jo päälle. Kahteen asti yöllä me sitten leivottiin, kunnes kakut olivat koristelua vaille valmiit.

Jotta ilta olisi ollut mahdollisimman perseestä, ottivat koirat TAAS KERRAN yhteen. Johan siitä on melkein neljä viikkoa edelliskerrasta. Tappelivat taas mokomat ittensä ihan verille ja siinä leipomisen ohessa sitä saatiinkin sitten siivota lattioilta ja seiniltä pois. Tosin veriroiskeet seinissä oliskin ollut aika loistava rekvisiitta Halloween juhlille, mutta parempi vaan siivota se veri sieltä seiniltä pois tuoreena. Kaiken huipuksi Osku vielä protestoi tätä myöhään valvomista pissaamalla lattialle. Että näin.

Noh lauantaiaamuna kaikki tuntui sujuvan jo vähän paremmin. Sain kakut koristeltua juuri ennen viittä ja vieraita alkoikin jo saapua. Tosin meillä ei ollut siinä vaiheessa vielä edes asuja päällä. Huoh. Onneksi ensimmöiset vieraat auttoivat Halloween koristeiden laittamisessa ja hämähäkin seittien levittelemisessä ympäri kämppää, niin seuraavat vieraat pääsivätkin jo suoraan Halloween tunnelmaan.
Tänä vuonna oli paljon leipomuksia. Oli suolaisia piirakoita ja kaksi eri voileipäkakkua, muffinseja, dominopalluroita ja vieläpä yksi makeakin kakku. Boolin sijaan tehtiin taas pitkästä aikaa jello-aivot.
Sain vision tehdä Supermies-logolla varustetun voileipäkakun. Kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä ja vähän jännittikin, että tuleeko siitä ollenkaan hyvää. Tämä oli siis tex-mex-voileipäkakku, jossa täytteenä oli kanatäyte ja guacamoletäyte. Kakusta tuli yllättävän hyvä, mutta kyllä se perus kinkkuvoikkis on vaan aina se paras.
Makea kakku oli tällä kertaa Arvuuttaja teemalla koristeltu. Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen koristellut koko kakun sokerikuorrutteella. Oikeastaan olen tehnyt vain kerran aiemmin tuollaisen massalla kokonaan kuorrutetun kakun. Ihan hyvä siitä onneksi tuli ja onnistui jopa ykkösellä. Ainoa moka mikä tämän kakun teossa sattui, niin oli se, että tuo kakkupohja vähän kärvähti uunissa. Kun on kyseessä uusi uuni ja kauhea kiire, niin sitä ei välttämättä tajua vilkuilla, josko se olisi jo valmis. No mutta kyllä se onneksi kelpasi vieraillekkin.

 Asuihin oli taas panostettu hienosti. Vähän tuo itse keksimän asun kasaaminen ilmeisesti tuotti vaikeuksia, mutta ei kukaan sentään joutunut alasti tulemaan :D Mun kyhäämät ääniefektitkin pääsivät käyttöön.
Itse olin jokin sukkapuikkoja viskelevä ja pyöröpuikoilla kuristava käsityöläissupersankari :D Sonja oli arkkiviholliseni zombipahiksena. Heheh.

Vietimme iltaa pääasiassa syöden itsemme ähkyksi, mutta myös erilaisien leikkien parissa. Jani oli tehnyt meille Vino-showsta tutun uutisotsikko leikin, jossa lehdistö esittää kysymyksiä tiedotteen antajalle, joka ei itse tiedäkkään mistä otsikossa on kyse. Siitä kehkeytyi oikein hauska leikki ja kaikki oli siinä hyvin mukana.

Illan aikana saimme myös todistaa ihanan hetken, kun vessapaperimies kosi zombipahista!
Siis niin ihana yllätys! Onnen kyyneleet vierähti useammankin paikallaolijan silmänurkkiin. Tätä hetkeä olikin jo odotettu. Johan minä sitä povasin, kun Sonja sen morsiuskimpun kesällä nappasi ;)

Ilta jatkui pitkälle puoleen yöhön kunnes meidän harmiksemme koirat ottivat taas ihan yhtäkkiä yhteen ja niitä saatiinkin sitten olla vähän väliä erottelemassa. Osku sai tällä kertaa sen verran pahasti osumaa käpäläänsä, että vihoitteli Ronsulle vielä pitkään seuraavanakin päivänä. Huoh.... tämä on kyllä todella stressaavaa elää kahden räjähdysherkän koiran kanssa. Voi jos me viimein saataisiin rahaa kasaan Ronsun leikkaamiseen, niin se varmasti helpottaisi meidän kaikkien olotilaamme.

Nojaa, mutta tällaista taas tällä kertaa. Vieläköhän ens vuonna pidetään bileet :D Ainakin monella oli jo asu valmiina mielessä ;)