Uupumus, väsymys, huoli ja stressi

Nyt ahistaa ja pahasti.

Huolet koirista vaan lisääntyy ja se stressaa mua ihan sikana ja mun naama on kans ihan sen näkönen. Aina ku tulee joku uus huolen aihe lisää, ni mun naamaan pompsahtaa jättinäppy ja kohta musta ei oo enää mitään jäljellä ku naama on täynnä jättinäppyjä -_-

Okei mistä mä aloittaisin.... aloitetaan vaikka siitä, että meiän poikien välit on edelleen vaan huonompaan suuntaan(ja ei ihmekkään kun saatte tietää kaikki niiden vaivat). Tappeluita syntyy nykään jo lähes joka päivä ja useamman kerran päivässä. Yks päivä mä kirjaimellisesti kiljuin kurkku suorana niille, että ne lopettais tappelemisen ja mä saisin niihin kontaktin. Multa menee varmaan kohta äänihuulet paskaksi. No ei siinä mitään, kunhan ne ei pure toisiaan. Täytyy vaan koittaa saada niitten ajatukset positiivisempiin asioihin, jos se nyt kaikkien näiden vaivojen keskellä on mahdollista. 

Okei, niihin vaivoihin siis. Romeolta ei ole vieläkään saatu otettua verikoetta, mutta soitin tänään eläinlääkärille, että eiköhän me kohta saada sekin homma hoidettua pois alta. Tosin näytteenotto menee ensi viikkoon ja tulosten kuulemiseen varmaan toiset kolme viikkoa. Huoh. Romeo on tällä hetkellä todella hoikassa kunnossa. Sillä paistaa luut, tai paistais jos sillä ei olis kiharat peittona, ja asiaa ei yhtään auta se, että sillä on nyt joku vatsatautikin. Nyt olen saanut jo kahtena päivänä siivota löysät lattialta ja kuulemma tänään on Anttikin saanut olla mattopyykillä. Ja mitä sille voi syöttää, kun sillä on se erikoiskuuri päällä???? Eilen kävin ostamassa ohra- ja hirssipuuron ainekset ja tein sille ihan mielettömän satsin tattari-ohra-hirssipuuroa kalkkunalla ja porkkanaraasteella höystettynä. Se rassukka söi sen koko kulhon tyhjäksi ja siis sitä ruokaa oli varmaan ainakin kilo, kun normaalisti meiän pojat vetää joku 200 g nappuloita päivässä. Siis jos Ronsu söis nappuloita.

No joo mutta lista jatkuu. Eilen havahduttiin siihen, että lattialla oli verisiä jälkiä ja ne ilmeni tulleen Ronsun tassusta. Sekös tästä nyt vielä puuttui, että Romeolla on anturassa pikkuinen vekki ja eikun googlettelemaan heti tassunhoitovinkkejä. Romeolla on aina ollut vähän "rapsakat" tassun pohjat, mutta varmaan nyt kun se ei välttämättä saa ihan kaikkia vitamiinejaan, niin sen antura on haljennut. Onneksi meiltä löytyi sentään tassuvahaa, mitä laitettiin sitten edes pikkuisen tassua hoitamaan. Toivottavasti se nyt ei tulehtuis.....

Lista jatkuu jälleen. Romeo on sellainen, että se ei vähästä valita ja on siis yleensä ihan hiljaa vaikka sillä ois millanen hätä. No nykyään se on sitten ruvennut juomaan ihan hirvittäviä määriä ja koska se ei osaa pyytää ulos, ni se lorottelee lattialle. Ja sitä pissaa tulee ja paljon. Aluksi se älytön juominen johtui siitä kortisonikuurista, joten me annettiin ne vahingot sille anteeksi, mutta nyt kun siitä kuurista on jo reilu kaksi viikkoa, niin ei enää hyvä heilu. Mikä sillä nyt taas on??? Googlettamisesta ei ole kuin haittaa, kun sieltä tulee tuloksena ties mitä koiran diabetesta ja vielä mitä muuta. Toivottavasti ei nyt sentään vielä sitäkin. Onneksi ensi viikolla päästään lääkäriin.

Mutta älköös huokasko ennen kuin tipahtaa. Nimittäin huolet eivät kohdistu pelkästään Ronsuun vaan myös meiän pikku energiapakkaus Oskuun. Osku on ollut hirveen masis siitä asti kun sen bestis Ronsu on näyttänyt vihan merkkejä ja uhitellut sille kaikesta turhasta. Se yrittää vältellä Romeota ja nukkuu yleensä yksin askarteluhuoneessa kun Ronsu nukkuu olkkarissa. Voi pikkuinen. Välillä kuitenkin kun Romeo on vähän paremmalla tuulella niin pojat uskaltautuvat taas nuuskuttelemaan toisiaan ja olemaan ihan rennostikkin, mutta oottakaas kun Romeo alkaa ns. hoivaamaan Oskua, niin Osku onkin se joka näyttää hampaita ja murisee. Oskulla on nimittäin KORVATULEHDUS. Sekös tästä vielä puuttui. Se ei nimittäin tykkää yhtään jos sen korviin koskee sillon ku ne on kipeät ja saattais sen seurauksena vähän näykkäistäkkin.

Ei apua, anna mun kaikki kestää. No Oskulle on nyt varattu aika lekuriin huomiseksi, joten eiköhän me saada sekin pian hoidettua kuntoon. Huoh.

Toivottavasti kukaan ei pidä meitä nyt ihan hirveinä koiranomistajina, kun ne on päässyt noin hirveeseen kuntoon. Uskokaa pois, mä tekisin mitä vaan, että meiän rakkaat pupsit paranis ja ne vois olla taas ihania omia itsejään. Sitä päivää odotellessa. 

Heipat myös Oskulta.

P.S. Lisää stressinaihetta lisää myös se, että mun isäni on tulossa pian taas Suomeen ja meiän viime tapaaminen ei todellakaan mennyt hyvin. Aina ku se on täällä ni, mä haluaisin vaan kuolla pois.

Satunnaista.

Avasin kotikoneeni ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Oon varmaan tulossa vanhaksi, kun ei enää kotona inspaa koneella istuminen, kun teen sitä joka päivä töissä sen kahdeksan tuntia. No mut onneksi bloggailu onnistuu puhelimellakin.

Anyway. Tällä viikolla ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista(paitsi lätkää). Maanantaina kolahti viimeinkin Game of Thronesin kolmas tuotantokausi postiluukusta, joka me itseassa katottiinki jo kokonaan. Voitte varmaan kuvitella kuinka sitä on odotettu, kun se on tullut maksullisilta kanavilta jo varmaan vuosi sitten ja neljäskin varmaan on jo alkanut/alkamassa.  Antti on onneksi jo spoilannut mulle kaikki hirvittävät yllätyskäänteet, kun hän lukee niitä kirjoja parhaillaan englanniksi. Vissiin viides kirja menossa. Niitä kaikkia sukuja ja henkilöitä on niin vaikee muistaa, ni onneks on tuo yks tietopankki koko ajan vieressä kertomassa taustoja :D

Telkkua katsoessa voi onneksi tehdä samalla myös vähän käsitöitä. Oon jopa näin pitkällä siinä mielettömässä villapaitaprojektissa :D Okei myönnetään, en oo kauheen nopea neulomaan saati virkkaamaan. Peittoprojekti on toistaiseksi jäähyllä, mut enköhän mä senkin saa joskus valmiiksi. Vielä jonain päivänä.

Vitsi tuolla ulkona on oikeesti masentava sää. Tänään oli taas asteet plussan puolella ja kaikki mestat on täynnä lätäköitä ja kuravelliä. Romeo tykkää kyllä kuralätäköistä, mutta mä en niinkään tykkää tassupesuista. Meillä on ollu viimeaikoina vähän draamaa täällä, kun Romeolla on jokin ihmeellinen uhmaikä päällä. Jostain syystä se on alkanut murisemaan aina ruoanannon, portin taakse laiton ja tuntemattomien koirien ohittamisen yhteydessä. Sitten se räjähtää ihan totaalisesti Oskulle ja Oskuhan tietty alistuu heti, koska ei halua tapella. Parina kertana on kyllä Oskullakin mennyt hermot ja niitä saa mäiskiä kumisaappaalla irti toisistaan. Hitto miten ärsyttävää.

Ilmeisesti ne rähjäilyt johtuu siitä, ettei Romeo malttais oikeen rauhoittua ja sen yli-innostus purkaantuu rähinöintinä. Tai siis Romeohan on päällisin puolin paljon rauhallisempi kuin Osku, mutta sitten kun ollaan tekemässä jotain mistä saa esim. herkkua tai on uusi lelu kyseessä tai jotain muuta vastaavaa, niin Romeo yli-innostuu. Vissiin tämä pitkä ja lauha talvi masentaa koiriakin, kun eivät pääse pyörimään pihalla tarpeeksi.

Mä veikkaan myös, että Romeon erikoisdieetti aiheuttaa vähän närää, kun toinen saa toista ja toinen toista. Romeo saa tällä hetkellä pelkästään kalkkunaa ja tattaripuuroa, koska ei tiedetä mistä sen allergia johtuu. Rapsuttelu on ehkä vähän laantunut, mutta sitten taas tulee se päivä, kun se meinaa rapsutella naamaansa ainaki puol minuuttia putkeen. Sit sitä ollaan taas naama ihan verillä...huoh. No onneksi on enää viikko ja me päästää ottamaan uusi verikoe ja sit toivottavasti saadaan tehtyä se allergiatesti ja saadaan jotain selvyyttä asiaan. Let's hope so.

Sellasta tänään. Jatketaan!

P.S. Tänään pronssiottelu, jaiks!

Viikonlopun tohinoissa

Viikonloppu meni taas aivan liian nopeasti ohi. Lauantaina vietiin meitsin pyörä huoltoon ja Antti sit heitti mut siitä samalla Tainalle. Meillä oli taas pieni hääsuunnittelutuokio ja saatiinkin oikein mukavasti kaikkea käytyä läpi. Aika kului hirmu nopsaa ja pian toinen kaasoista joutuikin jo lähtemään ja mä jäin sitten sinne Tainan kanssa rupattelemaan ja suunnittelemaan hääkutsuja. Me vähän innostuttiin jo leikkelemäänkin kaikenlaisia kuvioita ja kaikkea ja yhtäkkiä kello olikin jo jotain seitsemän.

Soitin sitten Antin paikalle ja me tilattiin porukalla pitsat. Katottiin yhdessä Putousta ja mussutettiin meidän pitsoja, kunnes pojat lähtikin leffaan katsomaan Robocop 3:a. Me jäätiin vielä Tainan kanssa hengailemaan ja rupattelemaan ja Taina lupasi heittää mut kotio. No Taina sitten innostuikin lähtemään mun kanssa vielä koirien kanssa lenkille ja me rupateltiinkin yllättäen melkein tunti kaikenlaista syvällistä :D

Pian kello olikin jo kakstoista ja Taina lähti kotio ja minä painuin pehkuihin. Noin vaan meni yks kokonainen päivä hyvässä seurassa.

Sunnuntaina pyhitin päiväni löhöämiselle ja tein käsitöitä hyvän elokuvan ääressä. Antti heräsi myöhään iltapäivällä ja kun hän viimein heräsi, niin me ryhdyttiinkin leipomaan pullia. Nams. Kunnon kisaeväät saatiin aikaiseksi ja pian me jo uppouduttiinkin Suomi-Kanada matsin pariin. Ei hyvänen aika miten jännittävä peli. Siis se Kanadan eka "muka-maali" alkoi jo kuumottamaan sen verran, että huhhuh. Harmi, että Kanada voitti sitten sen pelin jatkoajalla. Höh :(

Mutta niin se viikonloppu vaan meni ja tänään on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Tuolla ulkona on taas niin masis-keli, että todennäköisesti vain jumitan sohvan pohjalla jonkun käsityön parissa...

Mukavaa maanantaita kaikille!

Writer's block

Mul on ihan jäätävä writer's block taas, että ihan vaan sen takia blogissa on nyt tosi hiljasta. Ei voi puhua inspiraationpuutteesta, koska tällä hetkellä mua inspaa ihan sikana kaikki tekeminen. Esmes mä löysin viimein netistä lisää lankoja mun isoäidinneliöviltti-projektiin ja ne saapui nopsaa postissa, että pääsin jatkamaan sitäkin tässä. Lisäksi Antti löysi netistä Moonsorrow-villapaidan ohjeen, jonka hän niiiiiin paljon haluisi mun tekevän. No alotin sitäkin eilen illalla pikkuisen. Se on kyllä taas sellanen ikuisuusprojekti, et katotaan saanko mä koskaan mitään esittelyn arvoista aikaseks.

Jonkinsortin masiskausi mulla kuitenkin ihan selkeesti on nyt menossa. Johtuu varmaankin edelleen tästä uudesta vuodesta ja jonkin uuden alusta, jonka niin haluisin tapahtuvan, mutta mitään uutta ei vaan tapahdu. Eikä mieltä yhtään lohduta se, että Antin valmistuminen saattaa sittenkin viivästyä ja mun oman kodin haaveet siinä sivussa myös. Eikä se, että meidän auto vetelee viimesiään ja mä en millään haluais ostaa vielä uutta. Tai no haluaisin joo, mut mun kaikki säästöt menis siihen :( 

Mulla on paha tapa lohduttaa itseäni shoppailemalla jotain "todella tärkeätä". Mulla on myös tosi hyvät tekosyyt kaikille ostoksille :D

Kuten nyt vaikka tämä Aku Ankka paita. Löysin sen SheInsidelta ja noh onhan se ihan supersöpö. (Teko)syy ostokselleni: mulla oli synttärit ja halusin pistää sen päälle meiän tortillakekkereillä. Noh niin mä sitten pidin sitä päälläni meiän kekkereillä ja heti ensimmäisenä roiskautin avokadot päälleni. Pesin tuon paidan koneessa ja tuo kuva oli kutakuinkin samantien pilalla. Noh se menee kotipaitana, mutta ois voinu senkin kympin säästää johki muuhun.

Mulla on sellainen ongelma säästämisen suhteen, että kun meillä on Antin kanssa yhteinen ASP-tili, niin me pyritään laittamaan sinne aina yhtä paljon rahaa. Noh koska Antti ei ole vielä vakituisessa työssä, niin hänen tulonsa eivät myöskään ole niin kovin vakiot. Niimpä usein käykin niin ettei laiteta aspille mitään, ettei toinen laittaisi toista enemmän. Noh mä sitten helposti ryhdyn tuhlailemaan niitä mun "ylimääräisiä" ropposiani kaikkeen ...ylimääräiseen. Joten ennen kuin ajaudun nimensämukaisen tosi tv-sarjan tähdeksi eli hamstraajaksi, mun on tehtävä shoppailulleni muutos ja oon päättäny siirtää kaiken "ylimääräisen" omalle säästötililleni. Jeiii! Nyt vaan kun osaisin pitää kiinni tästä tavastani, niin ei aikaakaan kun olisin jo rikas :D (you wish). 

Noniin nyt mun kirjailijan tuke (writer's block :D haha. Mikä se nyt on suomeks!?) aiheutti kauheen turhien löpinöiden tulvan, joten koitetaan päästä taas takas johonkin järkevämpään aiheeseen.

Tänään vietetään taas Ystävänpäivää, mutta mä, tai me, ei olla sitä oikeestaan koskaan mitenkään juhlittu. Ystävänäpäivä kuuluu taas näihin ylimääräisiin kaupallisiin juhlapäiviin, kun yritetään saada jengiä tuhlaamaan rahaa läheisiinsä. Ei siinä mitään pahaa ole, mut miksei sitä voi tehdä vaikka joka päivä tai kerran kuukaudessa? Pitääkö sille ihan oikeasti pakko luoda ihan oma päivänsä? Mä yritän parhaani mukaan pitää yhteyttä ystäviini ja muistaa niitä mahdollisimman paljon, mutta tosiystävyys ei oikeasti vaadi mitään. Se on siellä aina ja se ei vaadi mitään erityiskohtelua pysyäkseen yllä. Toivottavasti mun ystävät ajattelee myös samoin, koska muuten ne ois varmaan tosi vihasia jos mä en muista soittaa tarpeeks usein tai toivotella ystävänpäivä toivotteluja :D Elämä on liian lyhyt kaunan kantamiselle. Koitetaan aina nauttia niistä pienimmistäkin yhteisistä hetkistä. Oli se sitten viisi minuuttia tai viisi tuntia.

Meiän ystävänpäivä taitaa mennä siivotessa koko kämppä putsiskliin.

Ainiin, lupasin palata aiheeseen Romeo ja Romeon vaivat.

Oikeastaan siihen on syy miksi en ole palannut kyseiseen aiheeseen ja se on se, että me ei olla saatu mitään uutta tietoa aiheesta :D No niimpä! Voitteko kuvitella, että tätä on jatkunut jo parisen kuukautta, eikä selvyyttä ole vieläkään saatu. Noh vaikka Ronsu näyttääkin tässä kuvassa niin reppanalta, niin tosiasiassa hän voi oikein hyvin. Valitettavasti aiemmin eläinlääkärissä luovuttamamme verinäyte ei ollut jäätynyt ja sitä ei näin ollen pystynyt käyttää allergiatestin tekemiseen. Noh Romeolla on siitä asti ollut käytössä kortisonikuuri, josta ollaan saatu helpotusta kutisemiseen. Mutta koska kortisoniakaan ei ole terveellistä syödä ikuisesti, varsinkaan näin nuoren koiran, niin kuuri lopetettiin ja nyt pitäisi sitten olla kolme viikkoa ilman mitään lääkekuuria, että saadaan uusi verinäyte otettua.

Voitte varmaan kuvitella sen kiukun määrän mikä valtasi minut kun sain kuulla asiasta eläintenhoitajalta. Kortisoni lopetettiin viime lauantaina ja kutina palasi kutakuinkin heti pari päivää sen loppumisesta. Ruokavaliotakin vaihdettiin, mutta toistaiseksi sen paremmuudesta ei ole vielä mitään merkkejä. Nyt vain lasketaan päiviä siihen että päästään ottamaan uusi verinäyte ja jos viimein päästäisiin tekemään se allergiatesti. Ronsu on kuitenkin iloinen oma itsensä ja tullut aina vaan entistäkin läheisemmäksi, joten toivottavasti jokin ratkaisu oireisiin löydetään pian.


Ohhoh kylläpäs sitä tekstiä nyt tulikin aikamoinen litania. Toivottavasti joku sai löpinöistäni selvääkin, vaikka teksti poukkoilikin aiheesta toiseen aikamoisella vauhdilla. Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa perjantaita kaikille. Palaillaan taas!

Se siitä löhöviikonlopusta...

Mun piti kerranki pitää ihan täysin pelkkä löhöviikonloppu, mut eihän sitä taas sohvanpohjalle saatu jäädä.

Käytiin lauantaina Tainan kanssa Variston Sinellin hää-tapahtumassa. Käytiin taas vähän hakemassa inspiraatiota ja askartelutarvikkeita kortteihin ja juhlapaikan koristelua varten.

Pahoittelen näitä tökeröitä muokkauksia, mutta Pixlrissä oli uusia Ystävänpäivä modeja, joita mun oli tietty pakko päästä kokeilemaan johonki. No anyway. Siellä oli söpösti tarjolla Pommacia ja suklaata, joita me saatiin nautiskella siellä kierrellessämme. Taina alkoikin jo miettimään, että pitäisköhän niittenkin häihin hankkia joku tollanen pöytä, jossa olis kivasti tarjolla pillein varustettuja juomia. Hyvä idea, kannatan!

Vaikkakin siellä Sinellissä oli teemana häät, niin minä olin tietysti kuin pieni lapsi karkkikaupassa kaikkien niiden askartelutarvikkeiden keskellä. Saatoinpa siis hieman keräillä omaankin ostoskoriini kaikkea kivaa. Ainakin yksi mikä tarttui heti käteen, oli uusia ihanan värisiä Dymorullia! Ihania Neon värejä ja kaikkea, niin oli ihan pakko ostaa niitä lisää, vaikka vasta ostin oman Dymolaitteeni ja siihen pari extrarullaa.

No me sitten innostuttiin Tainan kanssa myös vähän erilaisista askartelutarvikkeista. Mä en harrasta skräppäystä tai mitään, mut me ihan pokkana ostettiin sellasia erilaisia leimasimia. Nyt on kuulkaas sellaset hääkutsut tulossa ettäh :D Ja siis ihan itellenikin ostin yhden levyllisen leimasinkuvioita, koska se oli vaan niin siistii ja kun niistä voi tehdä sellasia kohokuvioitakin.

Kotiin päästyäni, mun oli tietysti heti pakko kokeilla miten ne leimasimet toimii ja tällaista sain aikaan tällä kertaa. Iiih ihan sairaan kivaa. Tuo lintunen syntyi siten, että kastoin ensin sen leimasimen watermark musteeseen ja iskin sen tuohon paperille. Sitten kaadoin siihen päälle hopeata mustejauhetta, kaadoin ylimääräiset jauheet pois ja lopuksi vielä "sulatin" sen kuumailmapuhaltimella. Ihan hyvä tuli näin ensikertalaiselta. Ostin myös pari muuta hilejauhetta ja kokeilin niitä noihin koukeroihin, mutta ne toimi vähän erilailla. Toinen kutakuinkin sotki koko paperin ja oli hyvin haalea ja sitten tuo toinen oli vain pelkkää hilettä, mutta tarttui mukavasti tuohon watermark musteeseen. Tekee mieli ostella lisää erilaisia musteita, mutta koitan hillitä vielä itseni. Toistaiseksi voin harjoitella näillä ennenkuin aletaan tärväämään mitään niihin Tainan ja Jessen hääkutsuihin :D

Noh sunnuntainakaan ei löhöilyt täysin onnistuneet, kun mutsi soitti, että lähdetään itikseen syömään mun synttärien kunniaksi. Okei siis joo mun synttärit oli pari viikkoo sitten, mutta me ollaan aina perinteisesti käyty syömässä jossain ja mutsilla oli ekaa kertaa vasta nyt aikaa lähteä syömään. Käytiin syömässä pihvit ja jälkkäriksi haettiin Arnoldsista donitsit.

Donitsit olivat oikein herkullisia. Niin herkullisia, että mun oli pakko ottaa itteäni niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Okei mä en oo koskaan tykänny juoksemisesta ja oon viimeks harrastanu yhtään mitään liikuntaa joskus marraskuussa. Eikä nuo jäiset lenkkipolutkaan kauheasti houkuttanut, joten olen itsestäni erittäin ylpeä, että ylipäätään lähdin lenkille.

 

Ja ehkä ekaa kertaa koskaan elämäni aikana juoksin koko matkan pysähtymättä kertaakaan. Välillä kyllä tuntui ihan siltä, että juoksen paikallani, kun maa oli niin liukas, mutta en luovuttanut. Oli ihan sellanen Forrest Gump fiilis, et mä vaan juoksen ja juoksen ja juoksen ja mä en oo koskaan päässyt näin pitkälle :D Oletin, että jaksan ensimmäiset sata metriä, kunnes pitää ekan kerran pysähtyä, mutta kun oli popit korvissa ja sports tracker taskussa, niin ei enää tehnytkään mieli pysähtyä. Ja tietysti se että Britney Spears lauloi korvaani "you better work bitch" auttoi myös paljon :D

Mä en oikein tiedä vielä mitään hyvää lenkkiä itä-Helsingistä, joten vedin yhden koiran ulkoilutuslenkeistäni ja se toimi oikein hyvin aloituslenkiksi. Melkein neljä kilsaa ja se liukkaalla jäällä puoleen tuntiin huonokuntoiselta aloittelijalta on mielestäni oikein hyvä suoritus. Jotkut vetelee kymmenen kilsaa heittämällä, mutta jostainhan sitä on aina aloitettava. Ja vitsi tuo Sports tracker on kyllä kätevä. Ainoa vaan, että se väittää mun max noupeudeks 52 kilsaa tunnissa :D haha highly doubt that. Katoin tota kuvaajaa ja se on heti alussa heittäny tommosen ihan ihme nopeuden tuohon, mutta muuten se näytti melko tasaiselta.

Ei muuta kuin uusia lenkkejä juoksemaan ja keräämään tilastoja xD

Trimmauspalvelus

Mä en tiedä onkse tuo sään hirvittävä lauhtuminen vai mikä, mut mua on viime aikoina väsyttäny ihan tajuttomasti heti ku pääsen töistä kotiin. En siis oo jaksanu tehä oikeestaan mitään vaikka hirveesti tekis kyl mieli askarrella kaikkee kivaa.

No mä sit otin itteäni edes sen verran niskasta kiinni, et lupauduin trimmaamaan yhen kaverin äidin koiran. Ja siis ihan lagotto oli kyseessä, että oli ihan tuttua hommaa luvassa, vaikkakin olenkin vasta trimmailut vain näitä meiän poitsuja. Ainoa eri asia oli se, että kyseessä olikin tyttölagotto, Frida nimeltään :)

Fridan omistaja ei kehdannut enää vielä Fridaa kasvattajalleen trimmattavaksi, koska oli kuulemma saanut vähän torua takkuisesta turkista. Kieltämättä aikas tuuheassa kunnossahan Frida sitten olikin :D Tytsyä vähän jännitti, kun oli ihan uudessa paikassa ja sitten vielä trimmattavanakin, mikä ei ehkä ole koiran mielestä sitä kaikkein mukavinta puuhaa, mutta nätisti se jaksoi kuitenkin seistä pöydällä. Oli ihan mielenkiintoista trimmata tyttöä, kun on aina niin tottunut varomaan näitten meiän poitsujen vehkeitä :D Oikeastaan nyt voin todeta, että poikia on helpompi trimmata, ainakin tässä tapauksessa, koska Fridalla oli haaroväli ihan täynnä semmoista liuskoiksi huovuttunutta takkua ja sinne ei sakset niin helposti taivukkaan. Toki jos tätä ongelmaa ei ole, niin tytöt on varmasti helpompiakin trimmata.

Frida ei ollut lopulta edes niin kovin pahasti takussa mitä odotin. Ainoastaan vatsa oli enemmän päässyt takkuun ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin takkupesäke mitä olen koskaan nähnyt, oli Fridan häntä. Siis ensinnäkin siinä oli valehtelematta ainakin 15 cm ylimääräistä ja se oli jotenkin ihmeellisesti huovuttunut itseensä kiinni eli siis se häntä oli sellainen ihan tiiviiksi huovuttunut pötkö. Kaiken lisäksi sen päälle oli kasvanut sellaista ihan sileätä ja suoraa karvaa, mikä ei vaikuttanut yhtään lagottomaiselta. No minäpä tartuin haasteeseen ja löysin kaiken sen huovuttuneen karvan alta viimein Fridan häntäluun ja nyt se onkin sitten aikamoinen siimahäntä :D Nooh äkkiä se taas kasvaa. Pitäis varmaan meiänki poitsuilta taas vähän trimmata häntiä kun ne on kohta taas semmoset puuhkat ettäh.

Noin puolentoista tunnin trimmailun jälkeen Frida oli viimein valmis ja tytteli oli iloinen päästessään alas trimmauspöydältä. Eikä aikaakaan, kun meiän ahdistelevat pojat olivatkin jo sen ympärillä. Onneksi omistaja tuli pian pelastamaan Fridan ahdistelevilta kosijoilta ja oli erittäin tyytyväinen koiransa uuteen lookkiin. Huh. Siitä tulee aina niin hyvä mieli kun voi tehdä toisen iloiseksi :)

Trimmailujen jälkeen olin taas ihan kuitti ja meinasin samantien sammua sängylle vaikka kello oli vasta seitsemän. Onneksi Osku tuli herättelemään, että ei vielä mennä nukkumaan, kun vielä pitäisi tehdä ruokaa ja käydä suihkussa...

Lopulta kuitenkin sammuin kuin saunalyhty joskus puol kympin aikaan ja päivä oli taas pulkassa.