Tunnelin päässä valoa

Olipas taas niin harvinaisen paska viikko, että ei huvittanut edes konetta avata. Jotenkin vaan kaikki kaamos iski just tälle viikolle ja kaikki tuntui ahdistavalta ja epämukavalta. Koiratkin huomasivat sen ja aloittivat taas tappelemisen. Suut verestä vaahdoten ne taas tappelivat ja me yritettiin saada niitä tavalla millä hyvänsä irti toisistaan. Antti saikin hieman osumaa itsekkin.

Onneksi kuitenkin viimein viikonloppu taas koitti ja aurinko palasi meidänkin elämään. Nimittäin me ajettiin ensimmäistä kertaa Jyväskylään erään merkittävän asian takia.

Matkalla Jyväskylään saimme ihastella kauniita syksyisiä maisemia. En tiennytkään, että tie Jyväskylään olisi niin täynnä korkeita nousuja ja mäkiä. Oli jännittävää aina kun päästiin taas uuden mäen päälle, niin sieltä avautui hirmuisen kauniit maisemat ja kaukana näkyi korkeat metsien peittämät kukkulat.

Perinteisestä navigaattorin väärintulkitsemis-eksymisestä huolimatta, löysimme viimein perille. Eli siis perille ystäväpariskunnan esikoisen, minun kummityttöni, nimiäisiin.

 Paikalla oli paljon väkeä juhlimassa juuri nimensä saanutta Miaa. Oli setiä ja tätejä ja enoja ja mummuja ja pappoja. Oli myös hauska tavata pitkästä aikaa ystäväni isää ja veljeä, joita en ollutkaan nähnyt sitten kymmeneen vuoteen. Ystäväni isä sanoikin, että "aikuinen Laura" ja halasi oikein kunnolla :D Ihana miten läheiset välit voi olla vielä näinkin pitkän ajan jälkeen, kun vietin käytännössä koko lapsuuteni ajat parhaan ystäväni kanssa. Pelailtiin yhdessä Tomb Raideria ja minua kutsuttiin Lara Croftiksi. Voi noita aikoja....

No mutta, juhlissa oli tosiaan tarjoiltavaa jos jonninmoista. Oli savuporokiusausta ja jauhelihakiusausta (nammmm) ja salaattia ja voileipäkakkua ja kaikki oli ihan mielettömän hyvää. Ruokailun jälkeen maisteltiin vielä ystävämme tekemää kakkua ja mummin tekemää pullaa ja ja ja... no kaikkea mahdollista. Tunnelma oli kaikenkaikkiaan todella hyvä ja puheensorina täyttikin koko talon. Olisimme mielellämme jääneet pitemmäksikin aikaa, mutta meidän täytyi ajella vielä takas kotio koirien luokse. Kiitos vielä kaikille ihanista nimiäisistä ja Mialle tiedoksi; tulet näkemään minua vielä paljon <3

Paluumatka kotiin meni nopsasti, kun ei enää tarvinnut ihmetellä mihin tässä ollaan ajamassa. Ilta alkoi jo hämärtyä ja kotiin päästyämme jaksoin katsoa enää yhden jakson Breaking Badia ja pian painuinkin jo petiin.

Huono viikko saikin oikein ihanan päätöksensä ja toivottavasti tuleva viikko olisi edes vähän suopeampi(onko tämä edes oikea sana?)

Oma koti kullan kallis: Makuuhuone

Makkari on verhoja vaille valmis, mutta ajattelin siitä huolimatta tulla jo esittelemään sen täälläkin.

Palataan kuitenkin ihan alkuun, jolloin makuuhuoneemme oli vielä vihreä.

Edellinen asukas oli maalannut makuuhuoneeseen kivasti eläväiset vihreät seinät ja yksi seinä oli jätetty vaalean kellertäväksi. Me kuitenkin päätettiin brutaalisti maalata nuo vihreät seinät piiloon ja aloitettiin taas oikein kunnon pohjamaalausurakka.

Pohjamaalia sai maalata taas sen pari kerrosta, että saatiin kaikki se vihreä väri kunnolla peitettyä. Kun pohjamaali oli kuivunut, alettiin maalaamaan pintamaalia. Tai siis jätkät maalasivat, nimittäin sinä päivänä minä olinkin Tainan kanssa Tallinnan risteilyllä, joten jätkät sai ihan rauhassa maalailla siellä.

Tälläkään kertaa emme tyytyneet pelkkään valkoiseen huoneeseen, vaan minä valitsin päätyseinän väriksi tumman sinisen. Tarkemmin sanottuna denimin sinisen. Tuota tehosteväriäkin piti maalata sen pari kerrosta, koska ensimmäisellä kerralla, sinne jäi hieman sellaisia valkoisia pisteitä sinne tänne. Minä sitten reippaana tyttönä maalasin sen toisen kerroksen ja amatöörinä käytin iiihan liian vähän maalia ja nyt se on sen näköinenkin. Raidoillehan se meni. Noh ei meidän maailma siihen kaadu. Voihan siihen aina maalata päälle uudestaan.

Olen jo pienestä pitäen haaveillut sinisestä seinästä, johon voisin kiinnittää silloin synttärilahjaksi saamani pimeässä hohtavat tähdet. Nuo tähdet on itseasiassa matkustanut mukanani jokaisessa kodissani, jossa olen koskaan asunut. Vieläkin loistaa hyvin pimeässä! Nyt se on viimeinkin valmis ja minä saan onnellisesti nukkua tähtitaivaan alla :D

Jos totta puhutaan, niin vielä olisi tekemistä. Nimittäin meidän vaatekaapin ovet pitäisi maalata, sillä ne ovat vielä alkuperäisvärityksessään kellertävät. Nooh, eihän meillä tästä kiire ole mihinkään, joten kattellaan sitä sit joskus toiste....

Mitäs tykkäätte meiän makkarin seinistä? Onko ihan liian lapselliset vai iskikö jo pieni remppakärpänen :D

Punastelevat chilit

Tänä kesänä meidän chilit onnistui jotenkin ihan törkeen hyvin. Aiempina vuosina ne on vaan venähtänyt ihan hullun pitkiksi ja niissä on ollut vain pari hassua oksaa lehtineen. Tänä vuonna kaikki chilini ovat olleet erittäin tuuheita ja kauniin vihreän värisiä.

Laitoin tänä vuonna siemenet ehkä vähän liian myöhään, sillä ne ovat vasta nyt alkaneet punastelemaan. Tai ainakin osa niistä. Itse chilejä on myös tullut huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina ja ne ovat olleet todella paljon isompia kuin edellisinä vuosina.

Tämä meidän parveke on ehkä pieni, mutta niin täydellinen chilienkasvatukseen :D Siellä on lämmintä ja valoisaa, mutta aurinko ei silti pääse suoraan paistamaan sinne, niin ei pääse chilit kärvähtämään. Voi olla, että ensi kesänä meillä on täällä kunnon kasvihuone, kun vähän innostun istuttelemaan kaikennäköstä yrttiä ja salaattia.

Antilla on myös tekeillä ihan kunnon chilin kasvatus alusta, sillä hän rakentaa parhaillaan vesikasvatusalustaa kokonaan itse askarrellen. Kerron siitä mahdollisesti lisää vielä myöhemmin, kun projekti lähtee kunnolla käyntiin. Antti tilaili jo parin erilaisen lajikkeen siemeniä Fatalii.netistä. Saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi :) Joku pieni bonchipuu olis kans kiva....

Pieniä ja isoja kikkuroita

Käytiin viime sunnuntaina taas Marisalla trimmauttamassa meiän Ronsu. Tällä kertaa siis ajettiin koko koira koneella alas. Käytiin itseasiassa jo noin kuukausi sitten trimmauttamassa Ronsua, mutta sillon huomattiin, että Marisan trimmerissä ei ollut enää tarpeeksi terävää terää leikkaamaan Ronsun turkkia, joten meidän piti tyytyä saksiin. Saksilla trimmaaminen onnistuu myös ihan hyvin, mutta siinä tuppaa aina olemaan se huono puoli, että parin päivän jälkeen trimmaamisesta, se pohjavilla nousee pystyy ja lopulta näyttää ihan järkyttävältä hattaralta. Marisa kävi kuitenkin ostamassa uuden terän trimmeriin ja me päätettiin ottaa trimmailut kokonaan uusiksi.

Nyt on Ronsulla viimein ihanan tasainen ja sileä alas ajettu turkki. Hitsi miten hyvää jälkeä sillä trimmerillä saakaan. Pitää varmaan seuraavaksi itekkin satsata moiseen laitteeseen. Se tulee olemaan taas pieni sijoitus, kun nuo trimmerit ei meinaan ole kovinkaan halpoja, ainakaan jos haluaa tarpeeksi tehokkaan laitteen näiden koirien kikkuroiden lyhentämiseen.

Oskulta ei tällä kertaa(tai ainakaan vielä) ajettu turkkia alas, mutta mun oli ihan pakko vähän trimmailla sen rastoittunutta naamaa. Lopulta leikkasinkin koko kuonon karvat ihan lyhyeksi ja Oskulle tulikin tuommoinen hirmuisen soma puudelilookki. Näyttää ihan hassulta :D Lagotot on niin hauskoja kun niitä voi käytännössä muokata ihan minkä vaan näköiseksi. Ei ainakaan kyllästy helpolla, haha.

Marisalla käydessä päästiin taas ihailemaan ihan pikkuisia kikkuroita, nimittäin Oskun serkun, Martan, pentuja. Okei ne oli vielä niin pieni, ettei niillä ihan vielä ollut turkki kiharalla, mutta kovaa vauhtia nekin siitä kihartuu.

Siellä ne pikkuiset vaan nukkuivat vieretysten toistensa varpaat suussa ja milloin missäkin :D Ihania pikkusia. Muistuu taas mieleen kun käytiin ekaa kertaa katsomassa lagottojen pentuja ja siellä se meiänkin Osku aikoinaan ryömi.

On ne koirat vaan niin ihania <3

Expendables 3

Käytiin perjantaina viimein katsomassa tuo Expendablesin kolmas osa, koska eihän sitä nyt voinut jättää näkemättä.

Expendables elokuvathan siis kokoavat yhteen mitä legendaarisimpia toimintasankareita, jotka alkavat lähestyä jo pahasti eläkeikää.

Tällä kertaa uusia tulokkaita olivat mm. Mel Gibson, Wesley Snipes, Harrison Ford ja Antonio Banderas. Mel Gibson on tunnettu mm. Tappava ase-elokuvista, Wesley Snipes on tunnettu mm. Blade-roolistaan, Harrison Ford toimi Indiana Jonesina, mutta onko Antonio Banderasilla jokin oma elokuva sarja? Me mietittiin, että kun Antonio näytteli tässä elokuvassa vähän sellaista häslää heppua, joka teki mitä tahansa päästäkseen mukaan, niin kertoiskohan se jotakin siitä, että sillä ei vaan yksinkertaisesti ole sellaista omaa legendaarinen toimintasankari-roolia. Niin tiedä häntä...

Juoni oli taas perus palkkatappajamissioni, eli aika ennalta-arvattava, mutta mitäpä muuta Expendablesilta odottaisikaan. Toimintaa ja huumoria riitti koko parituntisen ajaksi, mutta ihan pikkusen jäi häiritsemään sen puolihuolimaton ulkonäkö. Siis kaikki räjähdykset ja helikopterikohtaukset näytti niin pahasti tietokoneella tehdyltä animaatiolta, että alkoi melkein tulla jo paha mieli niistä. Jos niissä olis nähty edes vähän vaivaa...., mut ei.

Tähtiä antaisin tälle nyt vaan 3/5, koska tässä vaiheessa lisäosia, ei anneta enää anteeks visuaalista ulkonäköä, kun juonikin on jo niin ennalta-arvattava. Toisaalta mulle jäi siitä Banderasin roolista niin hyvä mieli, et sen takia tää sai noinkin paljon tähtiä :D

Kick-Ass Halloween

Onko vielä liian aikaista puhua Halloweenista...hope not. Nimittäin meiän seuraavat Halloween partyt on jo kovaa aikaa suunnitteilla. Tänä vuonna meillä on teema ja se on....tanttantanttan taa...

Kick-Ass Halloween. Eli siis tänä vuonna naamiaisasujen teemana on supersankarit ja mikä parasta, ihan oma keksimät supersankarit :D voi apua mihin mä oon taas ryhtyny...

Puheet Kick-Ass teemaisista Halloweeneista lähti itseasiassa jo viime Halloween pippaloissa. Itseasiassa se varmaan lähti siitä, kun Antti halusi rakentaa supermegamageen Ironman asun loistavinen led-valoineen, mutta se sitten vähän jäi... ja lopulta mietittiin, jos kokeiltaiski ihan oma keksimiä supersankareita. Silleen niinku Kick-Ass elokuvassa konsanaan. Tästä tulee vielä hauskaa. Mä niin odotan jo mitä kaikkea ihmiset ovat keksineet.

Keksimisestä puheen ollen. Mulla ei ole mitään käryä mitä mä haluaisin tehdä. Ajatuksia on laidasta laitaan ja niistä pitäis saada kasaan joku yhtenäinen kokoelma. Helpommin sanottu kuin tehty.

Rupesin sitten eilen pitkästä aikaa piirrustelemaan jotain, jos siitä vaikka hahmottuis mulle joku kiva asukokonaisuus, jota alkaisin sitten pikku hiljaa työstämään. Ettei vaan taas kävis silleesti, että viimetinkaan pitää jotain saada aikaseks ja sit se lopputulos on taas sen näkönenki.

Näin tässä pari päivää sitten Facebookin seinällä jonkun jakaneen uutisen jostain entisten Disneyn piirtäjien keksimästä steampunk tyylisestä elokuvasta. En sitä sen tarkemmin lukenut, mutta ai että se näytti hienolta. Siitäpä sitten inspiroituneena aloin kasaamaan omaa steampunk-tyylistä supersankaria ja tällainen hahmo siitä syntyi. Okei hattu löytyy ja lyhyt tukkainen peruukkikin. Loput pitäisi sitten askarrella itse.

Nooh katotaan, katotaan... Tämä oli vasta ensimmäinen ajatus. Tuommoset hienot steampunk-gogglesit haluisin kyllä ostaa ihan jo muuten vaan, kun ne on niin hienot :D

Tai sit mä vaan askartelen jonku trikooasun jostain jumppapukukankaasta ja kehitän siihen jonkun superhienon logon :D Eiks supersankarit oo vähän sellasia kaikki?

Uusi ideoita otetaan vastaan! Vielä kun on aikaa askarrella....

Paluu ysäriin

Reilu viikko sitten oltiin meiän tämän kesän ensimmäisellä ja viimeisellä festarilla, nimittäin käytiin Suvilahdessa We love the 90's festivaaleilla.

Me mentiin pikkasen porttien aukeamista myöhemmin sinne, niin saatiin nauttia mukavasti auringon paisteesta. Kuulemma hetki ennen meidän tuloa oli juuri satanut vähän reippaampi kuurollinen vettä. Sen kyllä huomasi, sillä maa oli täynnä iiiisoja vesilätäköitä.

Perjantaina käytiin kuuntelemassa mm. Mr. Presidenttiä, Güntheriä, Waldo's Peoplea ja ihanan legendaarista E-Typeä.

Mr. President esiintyi Stara-klubi lavalla mikä oli siis siellä Kattilahallissa sisällä. Siellä oli tyylikkäät koristelut, mutta tunnelma oli jo ennen keikan alkua vähän turhan hikinen, joten päätettiin hipsiä ulos Kattilahallista heti Coco Jambo-biisin kuultuamme....eli melkeimpä heti ensimmäisten biisien jälkeen. Siellä oli yksinkertaisesti vaan niin huono ilma, ettei kestänyt enempää.

Seuravaaksi mentiin ostamaan vähän juotavaa ja saatiinkin todeta pian näiden festareiden huonot puolet. Jonottamista oli aivan tuhottomasti liikaa. Ensin jonotettiin juomia ainakin 15 min ja seuraavaksi jonotettiin vessaan ainakin 30 min. Siinä menikin sitten mukavasti pari keikkaa ohi, kun aina vaan jonotettiin johonkin. Ruokaa sai sentään heti.

Jonoissa kuunnellun Waldo's Peoplen jälkeen lähdettiin fiilistelemään hieman Güntheriä. Täytyy sanoa, että ehkä koko festarin parhaimmat esitykset oli Günther ja E-type. No okei, oli DJ Bobollakin aikamoinen "circus", mutta kaikki muut näytti just siltä, ettei ne artistit ole keikkaillut yhtään viimeisen 20 vuoden aikana :D Ei siinä mitään, sehän vaan lisäsi itse tapahtuman legendaarisuutta, mutta silti jotain tuntui puuttuvan (E-roticin koreografia, maybe? haha).

Itse odotin ehkä eniten tätä E-typen keikkaa. E-typestä tulee mieleen lapsuuden automatkan kaverini mökille ja me lauloimme täyttä kurkkua takapenkillä...Angels cryiiiing. Ei vitsi, en olis kuvitellut koskaan näkeväni tätä bändiä vielä livenä. Haha. Hieman kuitenkin petyin, että en tunnistanut montaakaan kappaletta heidän setistään, mutta onneksi he sentään soittivat sen Angels cryingin :D Eikä siinä, ne pari tuntematontakin kappaletta kuulosti ihan hyvältä. Täytyypä kaivella se levy jostain ja pistää soimaan taas kymmenien vuosien jälkeen.

Lauantaina oli huomattavasti vähemmän jonoa sisään festarialueelle, eikä maassakkaan ollut enää jättimäisiä vesilätäköitä. Siinä mielessä lauantaina oli parempi sää kun oli kuivaa, mutta kuitenkin oli vähän kolea ja pilvinen ilma, joka ehkä vaikutti hieman myös mielialaan.

Lauantaina kuunneltiin vähän E-roticia, Modern Talkingia, Basic Elementsiä, Pandoraa ja vielä illan pääesiintyjää DJ Boboa. Tämän päivän tarjonta ei oikein vakuuttanut. E-roticin esitys oli jotain ihan kauheeta sekasotkua ja Basic Elementa lopetti esityksensä kuin seinään, muuten hyvästä meiningistä huolimatta. Pandora soitti vain jotain ihan random biisejä, eikä yhtään niitä legendaarisia ysärihittejä ja DJ Bobon tekniikka petti :D

Pääasia oli kuitenkin, että saatiin viettää aikaa hyvässä seurassa ja oltiin taas yhtä festarikokemusta rikkaampia. Ja meikä sai taas yhden festaripaidan kokoelmiini. Vitsi täytyy kyl sanoa, että siellä oli jengillä mitä hienompia ysäri yksityiskohtia asuissaan. Oli kreppitukkaa ja värikkäitä golfvisiirejä ja vaikka ties mitä. Niitä oli kyllä hauska bongailla.

Tällä viikolla saatiin toivotella syksy viimein tervetulleeksi, kun päivä vaihtui syyskuun puolelle. Yksi kesä hurahti taas hirmuista vauhtia ohi, mutta paljon tuli kyllä koettuakin. Nyt voi taas alkaa odottelemaan Halloweenia ja pian myös ensimmäistä joulua omassa kodissamme. Uuh. Odotan jo innolla :)

Palaillaan taas.