KaPow!

Oon viime aikoina alkanut viihtymään enemmän askarteluhuoneeni puolella ja ei ihmekkään, kun kävimme ostamassa sinne Ikeasta viimein hienon uuden maton.

Osku tuumasi, että "kuvaa mielummin mua!"

Eikös olekkin täysin NAPPI valinta askarteluhuoneeseeni ;) haa haa kässääks. Tämä Ikean nappi-matto on varmaan jo niin nähty ja löytyy vähintään joka toisen kodista, mutta silti oli pakko ostaa se, kun se on vaan niin kiva. Ja ihanan pehmeä. Aina välillä kun uuvahtaa kesken askartelun, ni voi vaan lysähtää lattialle makaamaan oikaisemaan selkää.... ja vastaanottamaan kuolaisia pusuja koirilta :D

Mutta niin mitäkä mä olen siellä askarteluhuoneessa nyt puuhastellut.

Mä innostuin tekemään tämmösiä. Meillähän on siis Halloweenina supersankariteema ja näihin kun laitan vielä tikut, niin näitä voi käyttää ikään kuin photoboothin tapaan kuvausrekvisiittana. Kuis hauskoja. No en mä tiä, mut vitsi näistä tuli kyllä söpöjä. Vois laittaa nää vaikka johki seinälle tai jotain...

Nojoo, mutta sellasta taas. Halloweentuparit lähestyy ja asut on vielä vähän vaiheessa. Tehtävää olis vielä vaikka kuinka. Pitäis siivota ja käydä kaupassa ja leipoa ja ja ja...

Jepni.

Oma koti kullan kallis: Työhuone + pikkueteinen

Uskokaa tai älkää, mutta remontti meidän kodissa on viimeinkin valmis. Tai ainakin toistaiseksi, Ainahan täällä kaikkee pintaremppaa vois tehdä, mut nyt toistaiseksi on remontit saatu hoidettua pois alta.

Aloitettiin remppareiskailut.... kolmisen viikkoa sitten? No joka tapauksessa se tapahtui juuri päivää ennen sitä kun tulin kipeäksi. Pientä pintaremonttia vaille oli siis tuolloin Antin työhuone, pikkueteinen ja pääoven eteinen. Meillehän tulee siis kaksi ulko-ovea, joten siksi meillä on myös kaksi eteistä.

Aloitetaanpa ensin Antin huoneesta.

Antin huoneen seinät vaativat ehkä kaikista huoneista eniten maalaamista.

Antin huoneen edellinen asukas oli eräs teini-ikäinen tyttö, joka oli ilmeisesti ihan itse saanut aikoinaan maalata huoneensa. Seiniin oli vedetty pintamaalin alle tuollaiset poikkittaiset viivat magneettimaalilla, jotta hän saisi niiden avulla kätevästi julisteet ripustettua seinille. Ihan kätevä idea, mutta maalauksen jälki oli sen verran sotkuisen näköistä, että me näimme parhaaksemme hioa nuo magneettimaalit kokonaan hiomakoneella pois. Maalin alta paljastuikin aikamoinen kirjo eri värejä, mitä huoneessa oli ilmeisesti ennen ollut. Oli vaaleanpunaista ja kirkkaanvihreää. Vähän liian räikeitä värejä, jopa meille :D

Ehdimme maalata ensimmäisen remppapäivän aikana yhden kerroksen pohjamaalia, mutta seuraavana päivänä iski uupumus ja kuume nousi, joten remppa sai jäädä odottamaan.

Viikkoa myöhemmin, kun olin taas elävien kirjoilla, maalasimme toisen kerroksen pohjamaalia ja pyysimme Antin faijalta taas apua pintamaalin maalaamisessa.

Vihdoin valmista! Seinistä tuli valkoiset vaikka kuvassa ne näyttääkin ihmeellisesti vaaleanpunaisilta. Ja älkää ihmetelkö tuota oven reunasta puuttuvaa listaa. Se on kuvanottohetkellä vielä ollut irti, mutta sekin on jo hoidossa.

Meillä on muuten vielä muutama muuttolaatikko purkamatta meidän vaatehuoneessa, mutta nyt kun Antin huonekkin on jo valmis, niin saatiin sieltä taas pari muuttolaatikkoa tyhjennettyä. Pikku hiljaa alkaa tavarat löytämään omille paikoillensa.

Mutta kuten edellisestä kuvasta näkyikin jo, niin seuraavana oli vuorossa pikkueteinen.

Pikkueteistä koristi oikein ihastuttava pinkki maalipinta. Kuten mainitsin, niin tämäkin on ollut sen teini-ikäisen tytön valtakuntaa, joten ihan ymmärrettävää kai :D

Myös pieni kaistale tapettia löytyy. Aluksi epäröin tuon tiiliseinätapetin kanssa muutaman tovin, mutta olen jo alkanut tykästymään siihen. Tätä samaista tapetti nimittäin löytyy myös olohuoneesta, mutta palaan siihen joskus myöhemmin.

En halunnut laittaa tähän tilaan pelkkää tylsän valkoista, vaan valitsin väriksi vaalean harmahtavan ruskean. Tarkemmin sanottuna ajopuun värisen(löytyy Tikkurilan värikartasta). Mielestäni siitä tuli oikein kivan näköinen. Siirrettiin myös tuo lipasto tänne pikkueteiseen vähän laskutasoa tuomaan. Tuo lipastohan oli siis tähän asti meidän ainoana kalusteena pääeteisessä, mutta nyt on sekin saatu rempattua, niin sille ei ole siellä enää tilaa.

Mutta palaan siihen erillisessä Oma koti kullan kallis-osiossa :)

Palaillaan taas!

Kipeetä settiä

Pahoittelut taas laittoman pitkäksi venyneestä vaitiolostani. Olin viime viikon pitkästä aikaa vuosiin sairaslomalla, kun flunssaperkele tuli ja iski. Kuumettakin oli, vaikkakin hyvin vähän, mutta kyllä se vetää olon veteläksi. En jaksanut tehdä yksinkertaisesti mitään muuta kuin kyhjöttää sohvalla peiton alla ja katselin digiboksilta tallennettuja sarjoja. Boooriiing....

Nojoo, mutta aina ei voi voittaa.

Saatoin myös kuumehoureissani katsoa maratonina Teen Mom 2:sta.... ja syödä jäätelöä. Mitään en myönnä, paitsi ottaneeni tämän kuvan :D haha. Mä vaan aina koukutun vähän liiankin helposti kaikkiin mitä eriskummallisempiin realitysarjoihin.

Sain kuumeen välillä laskettua pieniä inspiraation puuskia ja aloin sisustamaan. Yeah right...

Kävin pihalta hakemassa kassillisen vaahteranlehtiä ja tein niistä tämän kynttiläkyhäelmän. Se tuo mukavasti syksyistä tunnelmaa tänne meidän kotihin. Edes jotain.

Yritin myös pähkäillä mitä ihmettä keksin laittaa päälleni Halloweenina. Päädyin kaivelemaan Halloween koriste- ja rekvisiittalaatikkoani ja löysin tuon muutama vuosi sitten ostamani peruukin. Kävisiköhän se? Voisiko siitä saada jonkinlaisen hahmonkyhäelmän aikaiseksi? Suapi nähhä. Älkää välittäkö kuvissa esiintyvistä virneistäni. Minä se vaan kuumehöyryissäni taas riehun.

Mutta tosiaan. Halloween lähestyy ja pikku hiljaa alkaa painaa pelko perseessä, että keksitäänköhän me mitään supersankari asustetta mistää mitenkään milläänlailla. Noh ainahan sitä voi laittaa vaan jotain räikeätä trikooasua päälle ja kertoa sitten jonkun hauskan taustatarinan, että "minua puri baarikärpänen ja minun supervoimani on se, että juon teidät kaikki muut pöydän alle". Juup, toivottavasti ei kuitenkaan...

Eipä mulla nyt sen kummempaa tähän hätään. Palaillaan taas kun on vähän jotain fiksumpaa sanottavaa :D

Pieniä elonmerkkejä

Hoi, elossa ollaan...vielä ainakin toistaiseksi. Muhun on tainnu iskeä kauhea kaamos, kun ei huvita tehdä yhtään mitään vaikka tekemistä kyllä riittäis.

Nyt aion tukeutua kuvien suhteen Instagram tiliini, kuten paremmatkin bloggaajat aina toisinaan sitä tekevät, joten älkää tuomitko :D Minut löytää IG:stä nimimerkillä @laurahelina.

Ettette pitäis mua ihan luuserina, niin voin ylpeänä sanoa, että olen saanut jo melkein kaikkiin huoneisiin ripustettua uudet verhot. Tai no, ainakin kolmeen huoneeseen ja se on jo paljon se. Oman askarteluhuoneen verhot minä jopa ompelin ihan itse Ikeasta ostamasta kankaasta. Yllättävän kivat tuli, vaikkakin niissä on vielä ne valkoiset reunat, joissa siis lukee sen kankaan nimi ja merkki ja ties ja mitä... mietin vaan, että jaksanko ommella ne vielä piiloon vai haittaako ne nyt niin paljoa... en tiä, en tiä.

Yksi asia mikä valitettavasti rajoittaa paljon tekemisiäni on raha. Tai oikeastaan sen puute. Viime kuussa meni aika pitkälti kaikki ylimääräinen laskuihin tai sitten ihan vaan niihin verhoihin :D Olis vielä niin paljon kaikkea mitä haluaisin ostaa ja asiaa ei yhtään helpota se, että meidän Halloween tuparit lähestyy ja kämpän toivois sillon olevan mahdollisimman valmis. Tällä hetkellähän meillä ei ole eteisessä mitään kaappia saati vaatetankoa mihin voisi ripustaa takkeja tai muuta sellaista. Tällä hetkellä meillä on vaatteet heitetty ties mihin lipaston päälle yms. Ärsyttääää.....

Eikä sillä, että olis kiva ostaa kauheesti kaikkea mukavaa itelleen, mutta myös meidän pari karvaista otusta vaativat veronsa. Ensinnäkin Romeon rokotukset on edelleen laittamatta, koska viimeisimmän tiedon mukaan Atopica kuurin kanssa ei ole mitään sopivaa rokotetta! Pitäis keksiä siis jokin muu ratkaisu.... Lisäksi mä alan vahvasti kääntymään siihen tulokseen, että Ronsun on aika sanoa hyvästit sen pallukoille. Nyt saa poikien väliset uhoilut riittää. Lisäksi koirapuistossa saa aina hävetä tätä meidän perseessä roikkuvaa kiimakallea. Näin siis viimeksi eilen. Onneksi se toinen koira oli leikattu, mutta joka tapauksessa se vahtaus on niin sitkeetä, että koko koiralta häviää kaikki muut aistit kun mielessä pyörii vain yksi asia. Hohhoijaa... miehet.

To do- listalla olis myös Oskun trimmaus....taas. Okei se mun viime kertainen harjaus ja trimmaus ja pesu koitui kohtalokkaaksi, kun Oskun turkin pohjavilla nousi pystyyn ja koko turkki meni siis ihan semmoseksi hattaraksi ja ei aikaakaan, kun se oli jo ihan solmussa. Nyt se on siis ihan kamalilla rastoilla ja jo ihan kurakelejäkin silmällä pitäen, olis parasta trimmata koko koira ihan minimiin. Kyselin jo Marisalta, josko se ehtis ajaa Oskunkin koneella lyhyeksi, kun siitä tuli viimeksi niin hyvää jälkeä, mutta en tiä kehtaanko enää tuon turkin kanssa sinne mennä. Parempi ottaa vaan sakset esiin. Kuhan jaksais... jep jep...

Että semmosta taas täältä laiskiaisen elämästä. Koitan pian taas vähän tsempata. Ens viikolla on viimein se kauan odotettu palkkapäiväkin, niin josko sitten vähän piristyisin. Ai miten niin raha ei tee onnelliseksi :D Luvassa vielä ainakin Halloween asun suunnittelua ja kasailua, sekä Halloween herkkujen suunnittelemista, josko tänä vuonna taas vähän jotain uutta kehittelis. Sit myös tietty olis kiva saada se eteinenkin johonkin uuteen uskoon, joten mahdollisesti uusi Ikea reissu luvassa.

Joo hyvä tästä vielä tulee... palaillaan!

PS. Maistoin ekaa kerta tätä:

Liptonin uutta mansikkamuffinin makuista teetä. Okei on nämä varmaan olleet jo aika kauan kauppojen hyllyillä, mutta nyt vasta rohkenin ostaa itsekkin. Kuulin vähän juttua, että se mustikkamuffini ei ollut kovin hyvää, joten olin vähän skeptinen myös tätä kohtaan. Ensinnäkin tämän teen tuoksu tuo ihanasti mieleen Kaatissäkin Härski silli karkit, eli siis ne sellaiset punaset kalat, jotka on yksiä mun lemppareita karkkeja. Maku on myös vähän sama kun niissä karkeissa, mutta ilman sitä salmiakkia. Mmm... tosi hyvää! Kannattaa kokeilla :)