3. marraskuuta 2014

Halloween 2014

Huhhei, nyt se on viimein ohi. Haha.

Tänä vuonna nuo Halloween-tuparit aiheutti mulle jotenkin extrapaljon stressiä ja en voi ku huokasta helpotuksesta, että kaikki meni lopulta hyvin. Tarjoiltavaa oli taas enemmän ku tarpeeks ja ilmeisesti syöjiä ois voinu olla vähän enemmänkin. Ainakin jäljelle jääneestä ruuasta päätellen.

Teemana oli tänä vuonna vähän erikoisempi teema, nimittäin supersankarit. Toisin sanoen Kick-Assin tyylin arjen supersankarit.

Mulla oli taas pari hassua visiota kakkujen koristelutyyliksi, joten mun oli pakko päästä pitkästä aikaa leipomaan. No sekös sitä stressiä vasta aiheuttikin. Käytiin perjantaina kaupassa ja lähdettiin sieltä pois vasta sulkemisen aikaan. Tehtävää oli vielä ihan mielettömästi ja väsymys painoi jo päälle. Kahteen asti yöllä me sitten leivottiin, kunnes kakut olivat koristelua vaille valmiit.

Jotta ilta olisi ollut mahdollisimman perseestä, ottivat koirat TAAS KERRAN yhteen. Johan siitä on melkein neljä viikkoa edelliskerrasta. Tappelivat taas mokomat ittensä ihan verille ja siinä leipomisen ohessa sitä saatiinkin sitten siivota lattioilta ja seiniltä pois. Tosin veriroiskeet seinissä oliskin ollut aika loistava rekvisiitta Halloween juhlille, mutta parempi vaan siivota se veri sieltä seiniltä pois tuoreena. Kaiken huipuksi Osku vielä protestoi tätä myöhään valvomista pissaamalla lattialle. Että näin.

Noh lauantaiaamuna kaikki tuntui sujuvan jo vähän paremmin. Sain kakut koristeltua juuri ennen viittä ja vieraita alkoikin jo saapua. Tosin meillä ei ollut siinä vaiheessa vielä edes asuja päällä. Huoh. Onneksi ensimmöiset vieraat auttoivat Halloween koristeiden laittamisessa ja hämähäkin seittien levittelemisessä ympäri kämppää, niin seuraavat vieraat pääsivätkin jo suoraan Halloween tunnelmaan.
Tänä vuonna oli paljon leipomuksia. Oli suolaisia piirakoita ja kaksi eri voileipäkakkua, muffinseja, dominopalluroita ja vieläpä yksi makeakin kakku. Boolin sijaan tehtiin taas pitkästä aikaa jello-aivot.
Sain vision tehdä Supermies-logolla varustetun voileipäkakun. Kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä ja vähän jännittikin, että tuleeko siitä ollenkaan hyvää. Tämä oli siis tex-mex-voileipäkakku, jossa täytteenä oli kanatäyte ja guacamoletäyte. Kakusta tuli yllättävän hyvä, mutta kyllä se perus kinkkuvoikkis on vaan aina se paras.
Makea kakku oli tällä kertaa Arvuuttaja teemalla koristeltu. Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen koristellut koko kakun sokerikuorrutteella. Oikeastaan olen tehnyt vain kerran aiemmin tuollaisen massalla kokonaan kuorrutetun kakun. Ihan hyvä siitä onneksi tuli ja onnistui jopa ykkösellä. Ainoa moka mikä tämän kakun teossa sattui, niin oli se, että tuo kakkupohja vähän kärvähti uunissa. Kun on kyseessä uusi uuni ja kauhea kiire, niin sitä ei välttämättä tajua vilkuilla, josko se olisi jo valmis. No mutta kyllä se onneksi kelpasi vieraillekkin.

 Asuihin oli taas panostettu hienosti. Vähän tuo itse keksimän asun kasaaminen ilmeisesti tuotti vaikeuksia, mutta ei kukaan sentään joutunut alasti tulemaan :D Mun kyhäämät ääniefektitkin pääsivät käyttöön.
Itse olin jokin sukkapuikkoja viskelevä ja pyöröpuikoilla kuristava käsityöläissupersankari :D Sonja oli arkkiviholliseni zombipahiksena. Heheh.

Vietimme iltaa pääasiassa syöden itsemme ähkyksi, mutta myös erilaisien leikkien parissa. Jani oli tehnyt meille Vino-showsta tutun uutisotsikko leikin, jossa lehdistö esittää kysymyksiä tiedotteen antajalle, joka ei itse tiedäkkään mistä otsikossa on kyse. Siitä kehkeytyi oikein hauska leikki ja kaikki oli siinä hyvin mukana.

Illan aikana saimme myös todistaa ihanan hetken, kun vessapaperimies kosi zombipahista!
Siis niin ihana yllätys! Onnen kyyneleet vierähti useammankin paikallaolijan silmänurkkiin. Tätä hetkeä olikin jo odotettu. Johan minä sitä povasin, kun Sonja sen morsiuskimpun kesällä nappasi ;)

Ilta jatkui pitkälle puoleen yöhön kunnes meidän harmiksemme koirat ottivat taas ihan yhtäkkiä yhteen ja niitä saatiinkin sitten olla vähän väliä erottelemassa. Osku sai tällä kertaa sen verran pahasti osumaa käpäläänsä, että vihoitteli Ronsulle vielä pitkään seuraavanakin päivänä. Huoh.... tämä on kyllä todella stressaavaa elää kahden räjähdysherkän koiran kanssa. Voi jos me viimein saataisiin rahaa kasaan Ronsun leikkaamiseen, niin se varmasti helpottaisi meidän kaikkien olotilaamme.

Nojaa, mutta tällaista taas tällä kertaa. Vieläköhän ens vuonna pidetään bileet :D Ainakin monella oli jo asu valmiina mielessä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti