Niimpä me sitten päästiin lähtemään lauantaina 3.10 matkaan.
Lento lähti illalla kuuden jälkeen ja perillä Antalyassa oltiin vasta kahdelta yöllä, josta oli vielä vähän reilun tunnin mittainen matka meiän hotellille, joka sijaitsi Alanyassa Kleopatra Beachilla. Kun päästiin perille, painuttiin ylläriylläri suoraan pehkuihin.
Aamulla herättiin ihanaan Alanyan lämpöön ja näkymä parvekkeelta oli upea. Mä niin ihastuin noihin meiän "takapihalla" komeileviin vuoriin.
Aamupalan jälkeen lähdettiinkin sitten vähän tutkimaan ympäristöjä ja löydettiinkin heti tuo Kleopatra Beachin biitsi.
Tuo ranta oli tosi siisti ja herran jestas miten lämmintä vettä. Nous heti mun lemppariranta listalla kärkeen. Ihan mielettömän ihana!
Pistäydyttiin siinä sitten rannan kunniaksi ottamaan yhdet Sex on the beachit ja jäätelöt vielä kylkeen. Loma oli niin sanotusti korkattu :D
Kierreltiin vielä vähän noita basaareja ennen kuin palattiin takas hotellille. Kaikkea ihanaahan siellä olis ollu, mutta itse en niin kauheasti piittaa tuosta feikkikrääsästä. Olisin kaivannut enemmän niitä matkamuistokojuja, missä myytiin ihania turkkilaisia lyhtyjä ja käsitöitä. Ensimmäinen päivä menikin aika nopeasti siinä ihan vaan hotellin ympäristöä kattellessa.
Maanantai oli poolipäivä, koska haluttiin vaan maata aurinkotuolissa ja ottaa vähän väriä pintaan. Ärsytti ihan pikkasen, kun meiltä vaan kokoajan kyseltiin, että oltiinko ekaa päivää reissussa, kun oltiin niin vaaleita. "White ladys" ne huutelivat. Minkäs sille mahtaa, kun iho ei rusketu, vaan olkapäille siunaantuu pari pisamaa jos sitäkään. No joo, mutta altaalla löhöilyn jälkeen käytiin pesulla ja valmistauduttiin iltaan ja etsimään sopivaa ruokapaikkaa.
Ennen kun löydettiin ruokapaikka, niin käytiin vielä vähän ihastelemassa tuota ihanaa auringonlaskua.
Kun tultiin rannasta, niin käveltiin sellaisen ravintolan ohi, missä ne ns. sisäänheittäjät ei tullut kädestä pitäen hakemaan ollenkaan sisään vaan ne vaan nyökkäs moikkaamisen merkiksi. Me sitten ajateltiin, et täähän on hyvä mesta, kun ei tarvi sisäänheittäjien kanssa vängätä, vaan ne vaan rennon letkeesti moikkaa. Toimii!
Turkissa saa aina ravintolassa alkupalaksi sellaista leipää ja tomaattikurkku dippiä ja sitten jotain turkkilaista jogurttia tai jotain vastaavaa. Ihan sairaan hyvää ja haluaisin tehdä tuota "Pizza breadia" joskus itsekkin. Itse ruuaksi otin turvallisen vaihtoehdon; kanaa sweetchilikastikkeella ja ah se oli ihan täydellistä. Huomattiin, että jännästi turkissa on tapana tuoda aina kaikkia lisukkeita vähän. Oli perunamuusia ja riisiä ja vielä ranskalaiset tai lohkoperunat lisäksi. Tietysti vielä vähän kasviksia joukkoon. Kaikki oli tosi hyviä ja masut oli ihan täpötäysiä. Jälkkäriksi saatiin vielä tuoreita hedelmiä, nams. Maksun jälkeen pyörittiin isoine pallomasuinemme takaisin hotellille ja pian jo koisaamaan.
Tiistaille oli luavttu hieman pilvisempää säätä, joten päätettiin pitää se shoppailupäivänä. Lähdettiin siis käpöttelemään kohti Alanyan keskustaa.
Matkalla bongattiin tuommonen tyylikäs Johnny Cash kahvila/ravintola ja päätettiin pysähtyä sinne jätskiannoksille. Pirun hieno putiikki ja kuulemma iltaisin siellä soi country musiikki ja loistava kokki tekee herkullista ruokaa. Valitettavasti me ei enää reissun aikana ehditty tuolla toiseen kertaan piipahtamaan, mutta varmasti ihan kokemisen arvoinen mesta.
Alettiin olla jo keskustan puolella. Ihastelin taas noita vuoria(vai mitä ne nyt onkaan, kukkuloita) tuolla takana, kun nuo pilvimassat vaan valui sieltä alas. Ihan mielettömän näköistä.
Löydettiin tuommonen kiva poseerauspaikka ja siellä olikin meitä ennen pari mummelia ottamassa kuvia toisistaan :D Btw, rakastan palmuja!
Saavuttiin sitten satamaan, jossa oli paljon tyylikkäitä turisteille tarkoitettuja merirosvolaivoja. Aika monessa oli joku Pirates of the Caribbeanista tuttu hahmo peräkuvana.
Käpöteltiin siinä sitten tuommosen tornin luokse. Valitettavasti mul ei oo mitään hajua mikä tarina tuon Red Towerin takana on. Meille piti joku kertoa siitä ja tuosta ihme kaarisillasta jotain historiaa, mutta eipäs kerrottukkaan, mutta siitä miksi ei kerron myöhemmin lisää. Googlettakoon ken haluaa.
Tuolla oli muuten pilvisestä säästä huolimatta ihan törkeän kuuma. Huomattiin yhen raflan seinässä semmonen valotaulu, missä luki et siellä ois ollu 34 astetta lämmintä. Siis ihan törkeen kuuma! Noh saatiin me jotain shoppailtuakki, mutta esittelen vaikka kaikki ostokseni sitten erillisellä postauksella.
Illalla mentiin taas syömään ja mentiin sellaiseen ravintolaan, jossa sattui olemaan happy hour. Eli saatiin siis kaksi drinkkiä yhden hinnalla. Jipii. Ruuaksi päätin maistella hieman kebabbia, mutta suomalaisittain nuo taitaa kyllä olla enemmänki kebakkoja. Tosi hyviä kyllä oli.
Siinä ruokaillessa huomattiin, että alkaa sataa vettä ja pian alkoikin ihan kamala ukkosmyrsky. Mutta koska ilma oli niin lämmin ja tunnelma hyvä, niin meitä ei ollenkaan haitannut salamoiden ihastelu hyvän ruuan ja juoman ääressä.
Siinä sitten kun oltiin maksettu ja sade vähän taukosi, niin juostiin äkkiä hotellille. Ukkosmyrsky vaan jatkoi mylvimistään, joten istahdettiin siinä sitten parvekkeelle ihastelemaan salamoita. NE OLI IHAN MIELETTÖMÄN UPEITA! Yritettiin niitä bongailla ja ottaa videolle, mutta aika huonolla menestyksellä. Pienen maistiaisen voi käydä kurkkimassa Instagramista @laurahelina. Ihan mieletön kokemus tuokin.
Keskiviikko oli sitten meiän biitsipäivä.
Oltiin jo ihan heti aamusta siellä aurinkotuoleissa pötköttelemässä ja oli lämmin. Ei kello ollu varmaan vielä kymmentäkään kun alkoi olla jo tosi kuuma. Oli sitten pakko käydä vähän meressä viilentymässä, tosin se merivesikin oli tosi lämmintä.
Varmaan sen ukkosmyrskyn jäljiltä, siellä oli tooooosi isot aallot. Ne oli siis ihan törkeen korkeita. Melkeimpä jo surffiaaltoja. Mulla oli mukana sellanen vedenkestävä kamera, niin otin hassuja videoita, kun yritettiin keinua niiden aaltojen mukana ja välillä meinattiin jäädä ihan totaalisesti niiden allekkin :D
Oltiin siinä sitten melkein koko päivä rannalla ja joskus kolmen neljän aikaan raahauduttiin taas hotellille pesulle ja laittautumaan iltaa varten.
Istahdettiin taas ihastelemaan auringonlaskua drinkkien kera. Tällä kertaa ei sentään ollu happy hour. Otin läpällä drinkin nimeltä White Lady, mutta se ei ollut kovinkaan hyvää tai sitten vaan omaan makuuni liian tujua.
Noh aurinko sitten laski ja lähdettiin taas metsästämään sopivaa ruokapaikkaa. Oon ihan hirveen huono ottamaan kuvia ruuista, kun oon niin nälkänen, et rupeen vaan heti syömään :D siksi nyt tällä kertaa ei ole kuvaa todisteena, mutta syötiin taas ihan törkeän hyvää ruokaa.
Torstaille oltiin sitten varattu meiän reissun ainoa retki eli meriristeily. Meidän epäonneksi se sattui olemaan just se kaikkein pilvisin ja viilein päivä.
Koitettiin silti ottaa siitäkin kaikki irti, huonosta säästä huolimatta.
Tuo risteily ei onneksi ollut kallis. Me pulitettiin siitä vaan 20 euroa ja se kuitenkin sisälsi sapuskaakin, niin ei ollut niin paha menetys vaikka aikalailla täys fiaskohan se oli :D Meille lupailtiin delfiinejä ja kilpikonnia ja jotain pientä historiikkia, mut valitettavasti mitään ei noista ei saatu. Ei sinäsä yllätä yhtään, mutta olisin mä halunnu vähän sitä Alanyan historiaa kuulla. No jaa saatiin me ainakin vähän otettua kuvia rannasta mereltä päin. Vaikkei nekään mitään kauheen hienoja ole kun oli niin pilvistä. Pyöh.
Nähtiin me sentään jotain eläimiä, kun siellä kallioilla kipitteli tuommosia pikkasia kilipukkeja. Hitsi ne on kyllä ihme sekopäitä, kun tuollai vaan pystyseinää kalliota pitkin hyppelivät.
Mikähän lie tarina tämänkin rakkauden tunnustuksen takana. En tiedä. Ties vaikka olis ollut sen meidän yhden merimiehen viesti suomalaiselle tyttöystävälleen. Tiedä häntä.
Kauheesti ne merimiehet yrittivät meitä turisteja viihdyttää siellä, mutta kyllä se vaan veti mielen matalaks kun ei aurinko juurikaan pilven takaa pilkistänyt ja aallokkokin meinas aiheuttaa vaan pahaa oloa.
No ruoka oli onneks sentään ihan hyvää, jotain pasta väkerrelmää ja mä olin ainaki ihan hipoissani noista ihanista kokistölkeistä. Toi limenvihree kokistölkki on niin ihanan värinen ja sit toi LoL-kuva on ihan mahtava. Ilmeisesti Turkissa pelataan aika paljon LoLia.
Päästiin me onneks sit ihan hengissä takas satamaan ja hotellille, ettei se nyt sen kamalampaa ollut. Kävästiin siinä sitten vielä yhdessä putiikissa ennen hotellille paluuta ja löydettiin aikas hienot 100% puuvilla mekot sieltä meille.
Sanjan mekkoa piti vähän lyhentää, niin saatiin siinä odotellessa maistella hieman turkkilaista teetä. Ihan hyvää oli vaikka mun mielestä se oli ihan perus Earl greyta tai jotain vastaavaa :D
Vitsi siinä kaupassa olis ollu kyl niin mun mieleen kaikkee kivaa. Oisin voinu ostaa vaikka ja mitä, mut päädyin sit ostamaan yhden mekon. Mulla oli hyvä tinkimistekniikka siinä kohtaa, kun mulla oli enää vain 90 turkin liiraa jäljellä ja se olis pyytäny siitä mekosta 120, mut se sit möi sen mulle kuitenkin sillä 90 liiralla. Jeiii!
Illalla sit laitettiin uuden mekot päälle ja lähdettiin syömään.
Turkissa ja Kreikassakin on aika harvinaista löytää siideriä, kun siellä juodaan vaan pääasiassa olutta. Oli sit pakko heti maistaa, kun löysin ruokalistalta omenasiiderin :D ja oli se kyllä hyvää.
Tällä kertaa muistin jopa ottaa kuvan siitä pizza breadista, mutta unohdin sit ottaa kuvan siitä pääruuasta :D Tuo leipä on niin hauska kun se on tuommonen pallo. Sit sitä tökitään haarukoilla littanaks ja revitään siitä palasia ja dippaillaan noihin dippeihin. Niiiiiin hyvää. Tahtoo tännekkin tuommosta alkupalaksi!
Ruuan jälkeen paineltiin taas hotellille. Jaksettiin hetken pelailla mukanani ollutta agenttipeliä, mutta sen jälkeen paineltiin jo nukkumaan ja valmistauduttiin meiän viimeiseen päivään Alanyassa.
Päätettiin vikan päivän kunniaks mennä vielä vähän rannalle löhöämään. Se oli vaan jotenkin niin ihanaa kun oli lämmin eikä kiire mihinkään ja pääsi uimaan mereen. Tällä kertaa aallot ei ollut enää niin valtavat, niin siellä pysty vähän kelluakkin.
Rantalöhöilyn jälkeen käytiin tuhlaamassa vielä muutama euro lähiputiikkeihin. Siellä oli mukavasti sesongin loppu käynnissä, niin kaikki oli käytännössä jo valmiiks tingitty alehintaan. Shoppailujen jälkeen valmistauduttiin meiän "viimeiselle ehtoolliselle".
Minä otin pihvin sienikastikkeella ja Sanja otti jonkinlaisen kanapastan. Pakko kyllä sanoa, että Turkissa oli kaikki ruuat ihan 5/5. Ihan tosi hyviä kaikki. En osaa sanoa edes yhtä lempparia, kun kaikki oli niin hyvää.
Ruuan jälkeen mentiin takas hotellille ja valmistauduttiin jo menemään ysiltä nukkumaan, sillä meillä oli todella aikainen herätys.
Herätyskello soi jo 01.30 ja 02.00 saapui kyyti viemään meidät takaisin Antalyan kentälle. Ehdittiin sopivasti ajoissa eikä tarvinnut edes kovin kauaa odotella pääsyä koneeseen. Välipysähdys Istanbulissa oli tällä kertaa vähän lyhyempi kuin tulomatkalla, joten jouduttiin pikkasen juoksemaan siellä kentällä. Ehdittiin kuitenkin hyvin ja pian oltiinkin jo matkalla kohti kotia.
Kentällä meitä oli vastassa meidän omat rakkaat miehet ja kotona odotti vielä ihanat karvakorvani.
Oli kyllä kaikinpuolin mahtava reissu. Kiitos vielä matkaseuralaisellekkin! Otetaan taas joskus uusiksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti