10. huhtikuuta 2016

Kotihäät

Jo niin monet kaverien häät nähneenä, me päätettiin yhdessä, ettei vietetä häitä. Oikeastaan alunperin meidän oli tarkoitus mennä salaa maistraatissa naimisiin ja karata häämatkalle ja lähettää sieltä kaikille "kiitos"-kortit :D

Noh se idea sitten vähän muuttu meidän kihlauksen jälkeen, kun kaikki alkoi hössöttämään häistä ja oli niin innoissaan, että "jee kohta päästää juhlimaan teiän häitä". No pakko kai meiän sit on jotain kehitettävä. Päivämäärä on meille ollut jo pitkään selvä. Haluttiin meidän vuosipäivä meidän hääpäiväksi ja tänä vuonna se sattui olemaan kivasti just vapaapäivä (pitkäperjantai). Myös vuosi 2017 olis ollut vaihtoehtona, mutta mies sanoi, että siihen on liian pitkä aika :D


Koitin kovasti kattella juhlapaikkoja tuolle päivälle, mutta kaikki oli joko liian kalliita tai sitten ei vaan meidän tyylisiä tai jo varattuja. Päätettiin lopulta, että antaa olla. Ei jaksa alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Intiimit kotihäät alkoi kuulostaa jo tosi hyvältä idealta. Mukana oli kuitenkin oltava jotain pientä twistiä, että päivästä tulisi erikoinen.


Mutta koska tuo meidän vuosipäivä osui pitkäperjantaille ja näin ollen se on pyhäpäivä, meidän piti valita maistraatti toiselle päivälle ja koska maistraattivihkimisiä tehdään vain keskiviikkoisin ja perjantaisin, niin meidän viralliseksi hääpäiväksi tuli sitten keskiviikko 23.3.


Alunperin ajateltiin menevämme sinne ihan kahdestaan ja todistajat tulisi talon puolesta, mutta lopulta sekin suunnitelma vähän muuttui ja meillä oli lopulta jopa viisi todistajaa; Taina(+ Henni-vauva), mun äiti, Antin äiti, isä ja sisko Aino. Ei olis oikeastaan paremmin voinut olla, kun meillä oli lähimmät ja tärkeimmät ihmiset läsnä, todistamassa meiän liittomme virallistamista ♥


Vihkiminen oli lyhyt ja ytimekäs. Siinä ei paljoa turhia runoiltu, vaan mentiin suoraan asiaan. Itseasiassa koko vihkiminen kesti valehtelematta varmaan sen 5 min, jos sitäkään :D Enemmän meillä meni aikaa kaikenlaiseen muuhun höseltämiseen.


Vihkimisen jälkeen me mentiin perheiden kesken vielä syömään ja sitten riennettiinkin jo kotio, sillä meillä olisi vielä edessä paljon leipomista ja askartelua.

Perjantaina sitten viimein oli kaiken oltava valmiina kahdeksi. Me leivottiin Antin kanssa edellisenä iltana kakut ja meinas tapahtua ihan totaalinen katastrofi niiden kanssa, mutta onneksi niistä kuitenkin selvittiin. Aino tuli ajoissa meille laittamaan mun hiukset ja auttoi vielä kakkujen viimeistelyissäkin. Ah en ois mitenkään selvinnyt ilman ihanaa kälyäni.


Kellon tullessa yksi, saapuivat ensimmäiset vieraat. Onneksi kuitenkin vain minun perheeni, sillä me oltiin vielä ihan kesken mun hiuksien laittamisen kanssa :D Äitini leipoi meille herkullisia piirakoita ja auttoi kahvikuppien laitossa valmiiksi. Pian kello oli kahden ja ovikello soi ja vieraita alkoi tulvia ovesta sisään. Asetuimme Antin kanssa vastaanottamaan vieraita ja vieraat asettuivat jonoksi valmiina onnittelemaan meitä.


Kun vieraat oli kätelty ja halattu läpi, juoksin keittiöön ja karjuin appiukkoa apuun kuohuviinipullojen avaamiseen :D (Ihan mahtavaa kun saa käyttää appiukko-nimitystä, haha). Kaadoimme lasit täyteen kuoharia ja lähdimme tarjoilemaan niitä vieraille. Lasit saatuaan kohotimme maljan meidän kunniaksemme ja annoimme vieraiden rauhassa rupatella keskenään, kun oli taas aika painua keittiöön laittamaan pöytä koreaksi.


Aluksi tarjoilimme kahvin kera hieman suolaista purtavaa; Ainon tekemiä mielettömän upeita voileipäkakkuja(kala ja kinkku), sekä äitini valmistamia piirakoita(kinkku, tonnikala ja feta-parsa), ja vielä Antin valmistamaa kinkkupastasalaattia. Bon Appetit!


Suolaisen jälkeen oli vuorossa makeat tarjottavat, eli mustikkamuffinsseja valkosuklaasydämellä, mansikkatäytekakkua ja valkosuklaajuustokakkua. Täytekakkuun tein itse sokerimassasta tuollaisen söpön pingviinikoristeen ja juustokakkuun Aino teki (antamastani mallista) tuollaisen hienon suklaakoristeen. Aika hienoja vaikka itse sanonkin ;)


Kakku korkattiin ja polkastiin ja kuulemma minä voitin sen, mutta en kyllä itse osaa yhtään sanoa kumpi oli eka. Kakut oli kyllä tosi hyviä, vaikka meinattiinkin vähän kämmätä niiden väärien kokoisten vuokien kanssa. Ainakin vieraille maistui ja sainkin kuulla monelta masun olleen ihan täysi. Hyvä ruoka, parempi mieli :)


Meidän häissä oli myös sellainen hääkirja, johon vieraat saivat kirjoittaa terveisensä. Pyysin Ainoa ottamaan kaikista vieraista hienolla polaroid-kamerallani yhden kuvan ja kiinnittämään sen erilaisilla hassuilla teipeillä siihen kirjaan. Siihen sitten vieraat sai kirjotella mitä mieleen juolahtaakaan.


Idea onnistui loistavasti ja siitä jäi meille oikein ihana muisto.


Ihanien pikkuihmisten esiintymisestä huolimatta, oli suurimman osan vieraista aika lähteä ja kiitokseksi vieraille annoimme vielä pienet suklaarasiat muistoksi.

Vielä muutama ystävä jäi meidän kanssamme rupattelemaan niitä näitä ja syömään viimeisiä kakkujen palasia :D Ruuat meni kyllä aika hyvin tasan, että meille jäi vaan ihan muutama pieni pala jäljelle seuraavalle aamulle aamupalaksi.


Kiitokset vielä kaikille rakkaille ystäville ja läheisille, jotka olitte viettämässä tätä tärkeää päivää kanssamme.

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon ♥ Ihana idea tuo kirja kuvineen ja terveisineen! Nälkäkin tuli katsellessa noita herkullisia antimia! :) Kauniit juhlat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥ Nämä oli tällaiset pienen budjetin häät, mutta kuitenkin ikimuistoiset :) Ja tuo kirja on munkin mielestä just paras, kun siitä jää muisto ja tarkoitus olis vielä kirjotella sinne häämatkasta ja muusta mukavasta :D

      Poista